The Messenger

Ensivilkaisulla The Messenger vaikuttaa pelkältä Ninja Gaiden -kloonilta, mutta moisen ei pidä antaa estää kokemasta erästä viime vuosien parhaista indie-peleistä. Ninja Gaidenin jälki näkyy The Messengerissä, mutta sen lisäksi mukana on roolipelimäinen hahmonkehitys, itsetietoinen käsikirjoitus ja uudenlainen taiteellista ilmettä lennossa muuttava pelimekaniikka. The Messenger debytoi ajallisena yksinoikeuspelinä Nintendo Switchillä, ja julkaistaan myöhemmin myös Steamissa.

Uhkaava demoniarmeija ahdistaa kylää, ja on The Messengerin tehtävänä kuljettaa pyhä kirjakäärö legendaariselle sankarille, joka asustaa kaukaisen vuoren laella. Tehtävä ei ole helppo, ja monet ninjakyvyt tulevat tarpeeseen ennen kuin kirjakäärö on toimitettu oikeisiin käsiin. Kuka on tämä viestinviejä, ja mitä käärössä oikeastaan lukee? Näihin kysymyksiin ei saada heti alussa vastausta, mutta sen sijaan tarjolla on odottamattomasti huumoria.

The Messenger on suurimmaksi osaksi perinteinen kaksiulotteinen sivuttain rullaava tasoloikka. Ninjakyvyillä loikitaan, sivalletaan ja liidellään eteenpäin toisiaan seuraavissa kentissä, joissa taidot joutuvat testiin. Matkan edetessä saa käyttöönsä uudenlaisia kykyjä, kuten kyky kiipeillä seinillä, liikkua tarttumakoukulla eteenpäin ja liidellä kuin liito-orava ikään. Uudet kyvyt tulevat mukaan tasaisesti, jolloin pelaaminen säilyy koko ajan haasteellisena. Pelattavuus on sujuvaa, ja erilaisten kykyjen yhdisteleminen tuottaa tyydytystä pelaajalle.

Roolipelimäiseen kykypuuhun pääsee käsiksi kauppiaan luona, jolloin keinojaan pääsee päivittämään ja avaamaan kokonaan uusia. Esimerkiksi terveyspalkkia voi kasvattaa, heittotähtien määrää lisätä, uimisnopeutta kasvattaa ja antaa itselleen kyky hyökätä leijumisen aikana. Valuuttana käytetään aikasiruja (time shards), ja kaikkien kerääminen kentästä on aivan oma haasteensa.

Toisin kuin esikuvansa The Messenger ei koskaan tunnu liian vaikealta. Game over -ruutua ei ole, eikä kuollessa edes menetä keräämiään aikasiruja. Sen sijaan pieni pirulainen Quarable syö muutaman aikasirun maksuna pelaajan henkiin herättämisestä. Latausruutujen aikana Quarable piikittelee pelaajaa tämän epäonnistumisista kertoen, kuinka monta kertaa on tyhjää potkaistu, ja kuinka paljon aikasiruja hän on maksuksi pois ottanut.

The Messengerin hyvin tehty käsikirjoitus kirvoittaa pelatessa naurua useammin kuin yhden kerran, ja niin sanottua neljättä seinää rikotaan silloin tällöin. Huumoria on mukana myös pomotaistoissa, jotka muodostuvatkin siksi merkityksellisiksi ja muistettaviksi kokonaisuuksiksi. Pelin ensimmäisellä puoliskolla vastaan tulee neonvihreä kivinen golem, joka purskahtaa itkuun hävittyään. Lopulta käy ilmi, että koko taisto on johtunut silkasta väärinkäsityksestä.

The Messengerissa on piilotettuna erilaista löydettävää niille, joita kiinnostaa tutkia paikkoja enemmän. Levymäiset vihreät esineet ovat nimeltään powerseal-esineitä, ja kaikkien 45 keräämisen jälkeen saa kauppiaalta hohtavan aarrearkun. Olisi ollut toivottavaa, että peli olisi kertonut, mitä löydettävää menossa olevassa kentässä vielä on jäljellä. Toisaalta ehkä moisen kertominen olisi vienyt pois osan haasteesta.

Eräs tärkeä ominaisuus on ajassa matkustaminen. Eri aikajaksojen halki kulkiessa maailma ympärillä muuttuu 8-bittisestä 16-bittiseksi. Tämä johtaa tietysti joukkoon itsetietoista dialogia. On nautittavaa pelata kenttiä tällaisen muuttuvan grafiikan kanssa, ja moinen tuntuukin todelliselta kunnianosoitukselta menneiden vuosikymmenten videopelaamiselle. Tämä valitettavasti lisätään mukaan peliin vasta hieman ennen 15-tuntisen kokemuksen loppua.

Shovel Knightin malliin The Messenger on graafisesti pikselimäinen ja erittäin esteettinen katsoa. Musiikki on samalla tavalla tiukkaa tavaraa. Jokainen pelattu kenttä tuntuu persoonalliselta ja elävältä, värikkyydestä puhumattakaan.

The Messenger on välitön klassikko Nintendo Switchillä. Toiminta on nopeatempoista ja sujuvaa, käsikirjoitus on itsetietoista ja huumoripitoista, ja aikamatkaaminen 8- ja 16-bittisissä maisemissa on mahtavaa. Suoritus on hieno ottaen huomioon, että kyseessä on Sabotage Studion esikoispeli.