Suomi
Gamereactor
arviot
The Lord of the Rings: Gollum

The Lord of the Rings: Gollum epäonnistuu täysin

Keskitiehen jäänyt Keskimaan seikkailu hukkaa potentiaalinsa ja mielenkiintoisen hahmonsa hätäiseen ulosantiin.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että Gollumista tehdään oma peli, en oikeasti täysin keksinyt miten se toimisi vaikka kyseessä onkin mielenkiintoinen hahmo. Nyt kun peli on julkaistu ja se on yllättäen haukuttu syvimpiin Tuomiovuoren syövereihin, yritän pysyä neutraalina selvittäessäni, onko pelistä oikeasti mihinkään.

Menetettyään mahtisormuksen Bilbolle Sméagol-rukka joutui kärsimysten tielle. Reppanan matka päätyi haltioiden selliin, jossa hänen läsnäolostaan ja ennen kaikkea tiedoistaan kiinnostui eräs velho. Sméagol avautuu tapahtumistaan ja kertoo tietojaan pahuuden valtaamista maista.

Gollumin idea ei ole yhtään hassumpi. Takautuvasti kerrottu tarina mahdollistaa kurkistuksen varsin mielenkiintoiseen aikaan ja paikkaan Keskimaassa ja vieläpä kiehtovan hahmon perspektiivistä. Gollumin päänsisäiset taistot tuodaan pelaajan valintojen armoille ja kohtaloon on mahdollista vaikuttaa jossain määrin. Harmillisesti pelin mahdollinen potentiaali kuitenkin hautautuu mielenkiinnottoman ja lähtökohtaisesti turhan tekemisen jalkoihin. Varsinainen tarina on pitkälti vain hahmon puuhailusta seuraavaan etenemistä ilman selkeää punaista lankaa tai syytä.

Tämä on mainos:

Kolmannen persoonan perspektiivistä seurattavasta Gollumista on lähdetty työstämään jonkinlaista toimintasankaria. Hahmo kun pystyy esimerkiksi kiipeilemään seinillä, piiloutumaan heinikoihin, aistimaan lähialueen vaarat sekä mielenkiinnon kohteet ja vaikka tekemään hiljaisia tappoja. Näitä kaikkia toimintoja elokuvienkin Gollum kyllä hallitsee, mutta se miten ne tulevat tässä pelissä ilmi tuntuvat jotenkin päälle liimatun pakotetuilta. Mielenkiinnottomat tehtävänannot, kuten eläinten vangitseminen, kuolleiden työntekijöiden tunnuslevyjen keräily ja louhosten räjäyttely pyrkivät hyödyntämään näitä monipuolisia toimintoja tasaisesti keskenään. Tämä luo pohjan seikkailupelille, jonka pääosassa voisi olla oikeastaan kuka tahansa, paitsi ehkä juuri Gollum itse. Menoa ei myöskään auta yliherkkä kameran liikuttelu, jäykähkö ohjaus ja hahmon jumittaminen sinne tänne.

Monivalintajärjestelmä laittaa valitsemaan hahmon vastauksia ja pieniä tekoja joko Gollumina tai Sméagolina. Valinnat vievät hahmon tunnetilaa synkempään tai valoisampaan suuntaan, mutta loppupelissä vaikutus ei juuri kokonaisuutta tuntunut muuttavan. Idea hyvän ja pahan valtataistelusta on kiehtova, ja olisinkin toivonut sen menevän pintaa syvemmälle.

The Lord of the Rings: Gollum yhdistelee kaksiulotteista ja kolmiulotteista grafiikkaa ilmeessään siihen malliin, että joko tekijät hakivat jotain persoonallisempaa ilmettä tai sitten heiltä vain on loppunut aika kesken. Tarkastellessa lähemmin pelin ilmettä epäilen jälkimmäistä syytä. Peli näyttää parhaimmillaan ainoastaan keskitason tekeleeltä, jossa paukut ovat lähinnä menneet juurikin nimikkohahmoon. Kohtuullisen hyvin teknisesti mallinnettua Gollumia ei kuitenkaan osaa juuri arvostaa sen pahasti elokuvista poikkeavan ja huvittavan oudon ulkonäön vuoksi. Liekö pelintekijät jääneet ilman virallista lupaa käyttää elokuvan Gollumin näköisyyttä vai mikähän on ollut syynä epäonnistuneen päähahmon ilmeettömyyden, räpyttelemättömien lautassilmien ja niiden läpiporaavan katseen takana? Myös muiden hahmojen kasvot ovat niin elottomat ja jäykät, että ne ovat kuin kirveellä puusta veistetyt, eikä pelissä edes ole enttejä. Peli kärsii myös järkyttävän suttuisista tekstuureista siellä täällä sekä hyvin oudoista taiteellisista ratkaisuista, kuten myrkyllisen kaasun ilmentymisestä hahmojen kokoisina, leijailevina saippuakuplina tai tippuvan veden muodostumisesta paksuiksi limaklönteiksi. Animointi on yleisesti kovin teknistä ja kankeaa eivätkä maailman muut hahmot liiku ollenkaan ennen kuin pelaaja on astunut naurettavan pienen aktivointialueen sisälle, jos edes silloinkaan. Asetuksista voi peliin laittaa nykypäivän graafisia herkkuja päälle, mutta itse pelissä niitä ei osata oikein käyttää hyödyksi. Sentään Playstation 5 pyörittää keskitiehen jäänyttä sekasotkua suhteellisen reippaasti, eikä latauksistakaan juuri haittaa ollut.

Gollumin ääninäytelijä tekee kohtuullisen hyvää työtä matkiessaan Andy Serkisin upeaa roolisuoritusta. Muutenkin ääninäyttely on hyväksyttävällä tasolla, mutta hahmojen puisten kasvojen kautta on vaikea olla kuulematta jäykkyyttä. Ääniefektit ja musiikki yleisesti eivät oikeastaan jääneet mieleen millään muotoa.

Tämä on mainos:

The Lord of the Rings: Gollum tuntuu jälleen kerran peliprojektilta, jossa tekijöillä on ollut hyvä idea, muttei taitoja tai aikaa toteuttaa haluamaansa. Mielenkiintoinen aihe vesitetään jonninjoutavalla tekemisellä ja suorastaan mielenkiinnottomilla tehtävillä, joiden ainoa tarkoitus on hyödyntää hahmon monia taitoja. Kiehtova vastakkainasettelu itsensä kanssa monivalintavaihtoehdoilla on pelin mielenkiintoisinta antia, mutta tuntuu enemmänkin päälle liimatulta tempulta, jonka vaikutukset eivät kanna sen hetkistä tilannetta pidemmälle. Grafiikka on outo yhdistelmä erilaisia tyylejä ja kauheita design-ratkaisuja juosten kustulla toteutuksella, mikä kestää päivänvaloa yhtä hyvin kuin pelin nimikkohahmo. Vaikka peli ei nyt kokonaisuutena aivan kamala olekaan ja potentiaalin voi nähdä, isoksi ongelmaksi nousee sen mielenkiinnottomuus. Jouduin oikeasti ponnistelemaan, että pystyin palaamaan pelin pariin ilta toisensa jälkeen, kun kokonaisuus ei vain innosta yhtään.

The Lord of the Rings: GollumThe Lord of the Rings: GollumThe Lord of the Rings: GollumThe Lord of the Rings: Gollum
03 Gamereactor Suomi
3 / 10
+
Idea, Gollumin päänsisäinen taisto
-
Aika järkyttävä tekninen toteutus, hukattu potentiaali, jonninjoutavat tehtävät, mielenkiinnoton
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä