The Last of Us: Part I on PC:llä uusitun version demasterointi

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Returnal, God of War ja Uncharted 4 ovat kaikki osoituksia siitä, että Sony on tehnyt kovaa työtä muuntaessaan parhaita yksinoikeusjulkaisujaan PC-pelaajien iloksi. The Last of Us: Part I:n käännös on osa luonnollista jatkumoa, jossa Sony rahast... tarjoaa vahvimpien pelisarjojensa tuotoksia yhä laajemmalle yleisölle.

Julkaisustrategiassa on noudatettu niin sanottua strategista epäselvyyttä, jossa vastapuoli pidetään tarkoituksella epätietoisena siitä, mitä tuleman pitää. Sodankäynnissä tämä tarkoittaa sitä, ettei vastapuolelle kerrota selkeää rajaa, jonka jälkeen vastatoimet käynnistyvät, jolloin toimintaa ei voi venyttää vapaasti juuri sotatoimien käynnistymisen rajoille. Peleissä tämä tarkoittaa sitä, että Sony pitää pelaajia epätietoisena siitä, saadaanko vaikkapa Ghost of Tsushimaa tai Ratchet & Clankia käännettyä koskaan PC:lle. Yksi asia on kuitenkin varmaa ja sodan sumu väistynyt: eräs parhaista Playstationin yksinoikeusjulkaisuista on saatu vihdoin käännettyä PC:lle. The Last of Us: Part I on laskeutunut keskuuteemme.

Kertomus Joelin ja Ellien selviytymisestä sieni-infektion valtaamassa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa on kerta kaikkiaan pakollista pelattavaa. Nyt myös vannoutuneimmilta konsolivihaajilta poistuu viimeinen tekosyy kokea elämys. Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt aivan suunnitellusti.

Aloitetaan ilahduttavista puolista. Julkaisun voi ajatella olevan eräänlainen uusintaversion remasterointi, jossa viime syksynä Playstation 5:lle saadun uusintaversion päälle on pyritty rakentamaan entistä näyttävämpi ulkoasu. PC:llä käyttöön avautuvat yhä laajemmat mahdollisuudet hyödyntää näytönohjaimien herkkuja, joista tärkeimpinä DLSS- ja FSR-tuki suorituskyvyn parantamiseksi.

Selviytymistaistelu tuntuu selvästi terävämmältä hiirellä ja näppäimistöllä pelattuna. Kokeilin vertailun vuoksi tuntumaa myös ohjaimella, jossa tähtäysavustuksen voimakkuutta on mahdollista säätää muutamalle eri tasolle. Lopputulos on selvä: hiiren avulla pääosumat napsuvat paljon napakammin kuin vartaloon tähtäävä peliohjainavustin. The Last of Usissa selviytyminen voi olla viimeisestä luodista kiinni.

Pelattavaa riittää kohtuullisesti, sillä 15 tunnin peruspelin lisäksi pakettiin on otettu mukaan myös parituntinen Left Behind -lisäosa. Varsinaisesti mitään erityistä uutta ei siis ole tarjolla. Uusille pelaajille tuntimäärä puolustaa paikkaansa, mutta neljättä kertaa samaa tarinaa tahkoavien kannattaa pohdiskella tarkkaan tarjolla olevaa kattausta.

PC-käännöksen synkempi puoli on siinä, että tarjolla on pikemminkin uusintaversion "demasterointi". Vaikka käännös näyttää komealta, on se kovin raskas ja epävakaa. Aivan kaikkea netissä huutavien ihmisten valitusvirrestä ei silti kannata uskoa, sillä itselläni peli ei kaatunut kertaakaan.

Poikkeuksellisesti julkaisusta ei tarjottu arviokoodia juuri yhdellekään kriitikolle ennen varsinaista julkaisupäivää. Tämä on suhteellisen poikkeuksellista, ja arviokoodien panttaaminen on aina vähintään keltainen lippu. Yleensä teoksen panttaamiselle on harmillinen syy. Niin myös tällä kertaa.

Ilahduttavasti itselleni ei tullut vastaan paljon parjattuja bugeja. Ainoastaan muutamaan otteeseen pelaajan mukana kulkevat hahmot päätyivät loikkimaan hitusen omituisesti ympäriinsä, mutta pahalla tahdollakaan omaa kokemustani ei voi kuvailla bugien riivaamaksi.

Tästä huolimatta raskaus näkyy: vaikka käytössäni on edelleen kelpo RTX 3080 ja SSD-levy, oli herkkuja säädettävä matalammaksi riittävän ruudunpäivityksen saavuttamiseksi 4K-näytöllä. Käytännössä tuuttaamalla DLSS-asetus suorituskykytilaan saavutin tyydyttävän 60 ruudun sekuntinopeuden. Tämä tarkoittaa sitä, että näytönohjain toisintaa vain Full HD -tasoista kuvaa, joka tuunataan tekoälyavusteisesti 4K-tasoiseksi.

Oma murhekryyninsä ovat varjostimet, joiden latautuminen kestää pitkään. Oma kärsivällisyyteni ei riittänyt odottamaan hitaasti latautuvia varjostimia, joten varoituksista huolimatta laitoin toiminnan tulille. Tämä ei aiheuttanut outoja grafiikkavirheitä, mutta toisenlaisiakin tarinoita kuulee. Erityisesti Steam Deckillä pelaavilla tilanne on kerta kaikkiaan mahdoton tuntikausien latausaikojen vuoksi.

Suurin harmituksen aihe itselleni oli erikoinen kerronnan pysäyttävä "Odota..." -teksti, jossa esimerkiksi uuteen huoneeseen siirryttäessä ohjelma saattaa pysähtyä jopa minuutiksi lataamaan sisältöä. Useimmissa peleissä tällaiset lataustauot piilotetaan nokkelasti erilaisten esilatausmekanismien avulla, mutta The Last of Us: Part I lienee historiansa vanki esimerkiksi kenttäsuunnittelun suhteen.

Myös 32 gigatavun välimuistivaatimus vaikuttaa saapuneen pysyvämmin seuralaiseksemme. Ylipäänsä vaikutelmani on se, ettei julkaisua ole optimoitu kovinkaan resurssitehokkaaksi. Tykeimmillä koneilla ylikapasiteettia on niin paljon, ettei pieni piiputus haittaa, mutta jo yhtään vanhemmilla komponenteilla laitteisto alkaa huutaa hallelujaa.

Selvästikin mailimäärässä on vaihtelua, ja joidenkin autossa on ollut selvästi enemmän kulumaa kuin toisissa. Itselleni autokaupassa sattui vastaan erinomainen kosla, jossa pienet pudotukset ruudunpäivityksessä, oudot lataustauot ja vähäiset bugit olivat suurin kriisini. Internetin tapaan mielipiteet The Last of Us: Part I:n kelpoisuudesta tai kelvottomuudesta on kaivettu juoksuhautoihin, joten pelaajan kannattaa ennemmin tehdä oma tutkimuksensa kuin uskoa yhtä puolta jakautuneesta pelaajakunnasta.

Julkaisua lykättiin jo kertaalleen, mutta epäilen HBO Maxin televisiosarjan tuottaman hypen aiheuttaneen tarpeettoman kovaa julkaisupainetta. Tämä on harmillista, sillä eräs pelimaailmojen parhaista kertomuksista olisi ansainnut paremman kohtelun. Kyseessä on toistaiseksi Sonyn heikoin PC-käännös.

Tuomioni on vähemmän tyly kuin ruotsalaisilla kollegoillani. Julkaisussa on merkittäviä suorituskykyongelmia, jotka voivat aiheuttaa monelle harmaita hiuksia. Tästä huolimatta kyseessä ei ole nähdäkseni rikkinäinen teos, vaan ainoastaan kulmistaan kärsinyt laatukirja (näkisittepä missä kunnossa Tolkienin kirjat ovat hyllyssäni).

The Last of Us: Part I on iskussa, ja tarinan kokeminen kuuluu jokaisen aktiivisen peliharrastajan yleissivistykseen. On harmillista, ettei PC-versiosta tullut nappiosumaa, mutta mökkitikanheiton hengessä tikka lähti ainakin yleisesti ottaen oikeaan suuntaan. Toivottavasti pahimmille suorituskykyongelmille saadaan tehtyä pian jotain, sillä tämä tarina on edelleen kertomisen arvoinen.