Ensimmäisen kauden arvion kokonaisuudessaan voi lukea täältä.
Naughty Dogin The Last of Us -pelisarja on vakiinnuttanut itsensä klassikoiden joukkoon vahvan tarinan, ikimuistoisten henkilöhahmojen ja huikean visuaalisen ilmeensä ansiosta. Ei siis mikään ihme, että juuri tämä aihe valittiin TV-sarjaksi. Vaikka pelin muuntaminen passiivisen median muotoon sisältääkin epäonnisen kirouksen jo vuosikymmenten takaa, on The Last of Us:lla silti oikea mahdollisuus. Sarjan päämiehenä nimittäin päsmäröi vaikutuksen tehneestä Chernobyl-sarjasta (2019) tuttu Craig Mazin alkuperäisen pelin luojan Neil Druckmannin kanssa. Valinta tuntuu loogiselta molempien sarjojen synkän tunnelman ja haalistuneen maailman ansiosta.
HBO Max järjesti tapahtuman Helsingin Tennispalatsissa, jossa oli mahdollisuus nähdä sarjan ensimmäinen osa muutama päivä ennakkoon ennen ensi viikon The Last of Us -suoratoistostarttia 16. tammikuuta. Jokaiselle tulijalle annettiin pieni taskulamppu, jonka valossa oli tarkoitus suunnistaa pimeässä salissa paikalleen. Tunnelmaa nosti sarjassa isossa osassa oleva lauseen heijastaminen kankaalle ja kaiuttimista tuleva hyytävä narina, mikä on tuttu pelissä kohdattavista olioista. Tunnelmaan pyrkiminen kertoo aika paljon sarjaan tehdystä panostuksesta ja positiivisista odotuksista.
Maailma on pitkälti tuhoutunut levinneen taudin myötä, mikä tekee ihmisistä toisiaan jahtaavia hirviöitä. Joel (Pedro Pascal) elää synkeää elämää aidatussa yhteisössä turruttaen menneisyyden tuskaansa viinaan ja pyörittäen pientä sivubisnestä lain ulkopuolella. Kumppaninsa Tessin (Anna Torv) kanssa Joel saa tehtäväkseen kuljettaa salaperäinen tyttö Ellie (Bella Ramsey) suojatun yhteisön ulkopuolelle tarvikkeita vastaan, joita Joel tarvitsee kadonneen veljensä etsimiseen. Jo alkuunsa vaikea tehtävä kääntyy tärkeään mutta entistä pahempaan suuntaan, kun mystisen tytön salaisuus käy ilmi.
The Last of Us:n ensimmäinen jakso lähtee nokkelasti käyntiin sarjassa vallitsevaa ilmiötä selittäen. Uskottava pohjatyö vie sopivaan tunnelmaan saaden odottamaan tulevaa. Kerronta jatkuu esittelyn jälkeen sujuvana kertoen sopivissa määrin maailmasta, henkilöhahmoista, heidän yhteyksistään ja taustoistaan. Peliin verrattuna tapahtumien välillä on pientä oikomista, ja osa muutetuista kohtauksista tuntuu turhalta, koska ne eivät varsinaisesti tuo kerrontaan mitään enempää. Myös väkivallan karsiminen esimerkiksi tulemalla tilanteisiin vasta tapahtuneen jälkeen hieman ihmetyttää, ja osa potentiaalisesti tunteikkaista kohtauksista jäävät kliimaksia vaille nopean etenemisen vuoksi. Kerronnallinen tahti on kuitenkin sopivan vauhdikasta pysyen selkeänä kiristäen jännitettä maltillisesti.
Vaikka ennakkoon en ollut täysin vakuuttunut pääosien näyttelijävalinnoista, vetävät Pedro Pascal ja Bella Ramsey roolinsa uskottavasti. Hahmojen välillä kipinöi heti ensi näkemästä alkaen, ja erilaiset persoonat saavat aikaiseksi kiehtovaa kemiaa. Pascal osaa välittää hahmonsa kärsimystä ja vihaa maailmaa kohtaa vahvasti. Ramsey myös onnistuu vangitsemaan teinitytön asenteellisen uhon, jonka takaa paistaa epävarmuus tulevasta. Näyttelijän kasvot kuitenkin herättivät kummastusta, sillä osittain hän näyttää tässä sarjassa jotenkin kummalliselta ja nuoremmalta kuin lähes kymmenen vuotta sitten kuvatussa Game of Thronesissa. Ja vaikka valinta vaihtaa useiden hahmojen etnisyyttä ei menoa haittaakaan, tuntuu se lähinnä väkinäiseltä tarpeelta täyttää nykypäivän vähemmistökiintiökriteerit.
Teknisesti The Last of Us vakuuttaa ilmeellään. Ensimmäinen jakso rakentaa näyttävän maailman, johon on helppo uskoa. Vaikka monsuja ei vielä paljoa päästä näkemään, on jännite aistittavissa ja ihmisten pelko hyvin läsnä. Lavasteet ovat isoja, ja avustajia on käytetty kiitettävä määrä tekemään menosta eloisaa. Käytännöllisten tehosteiden käyttö lisää uskottavuutta tehden tapahtumista käsinkosketeltavia.
The Last of Us -pelit ovat itselleni sen verran miellyttävä kokemus, että odotukset TV-sarjalle olivat epäreilun korkealla. Ensimmäinen jakso ei välitä odotettua mahtavuutta, mutta nostan hattua hyvälle yritykselle ja lukuisille pienille viittauksille peliin. Vaikka väkivaltaa on karsittu ja osa tärkeistä kohtauksista juoksutetaan eteenpäin liian nopeasti, maailma on huolella rakennettu ja näyttelijät onnistuvat rooleissaan. Jään innolla odottamaan seuraavaa jaksoa, jossa matka vasta varsinaisesti alkaa. On sitten pelin fani tai ei, sarjalle kannattaa antaa mahdollisuus.