The Last Hero of Nostalgaia

Jos From Softwaren Souls-pelejä voi jostain moittia, niin huumoria niissä ei juuri näkynyt. Ehkä synkkä fantasia ei kaipaa komiikkaa, mene ja tiedä. The Last Hero of Nostalgaia sen sijaan lupaa sisällyttää huumorin Souls-kaavaan, mutta aivan napakymppiin ei parodioinnissa osuta.

Päälle päin kyseessä voisi olla mikä tahansa Souls-sarjan osa, peli noudattaa niin tarkkaan etenkin ensimmäisen Dark Soulsin jalanjälkiä. Yhtenäinen labyrinttimainen maailma, tiukka ja haastava taistelu ja kaikki muu on sielupelinsä pelanneille paikallaan. Jopa aseiden päivittäminen ja maahan jätettävät viestit ovat kuin suoraan Dark Soulsista.

Niinpä Nostalgaia koettaa hakea oman äänensä huumorin kautta. Jo hahmonluonnissa kieli on laitettu syvälle poskeen. Pelihahmo on nimittäin kirjaimellinen tikku-ukko, joten vaikka asetuksia vääntelisi kuinka, hahmo näyttää aina tismalleen samalta. Itse peli sitten vilisee erilaisia viittauksia puoleen jos toiseenkin. Vaikkapa haarniskoista löytyy ihan hauskoja viittauksia Haloon ja Dead Spaceen, maailmasta löytää muiden pelien esineitä, kuten Marion voimatähtiä, Sonicin tossut ja niin edelleen.

Myös ympäristöistä löytyy tuttuja kaikuja sieltä täältä. Hyvin zeldamainen metsä labyrintteineen ja Ocarina of Timesta tuttu Kakarikon kylä huvittivat jo ääneenkin. Maailma on muutenkin vekkulisti rakennettu. Koska maailma on yhtenäinen, sieltä täältä löytyy avattavia reittejä jo aiemmin kolutuille alueille. Useimmiten nämä reitit menevät kirjaimellisesti pelin kulisseja pitkin, jonne on ripoteltu "Keep None in NPC!" ja "Remember to miss!" -tyylisiä viestejä pelin vihollisille.

Kaikesta huolimatta huumori ei täysin osu maaliinsa. Komedia on vaikea laji kirjoittaa, eikä Nostalgaian käsikirjoitus pysty täyttämään koomisia saappaita riittävissä määrin. Käsikirjoitus koettaa parhaansa mukaan yhdistellä eeppistä fantasiakerrontaa ja komiikkaa, mutta vain hyvin harvoin pelin dialogi onnistuu naurattamaan. Erityisesti silloin tällöin ääneen pääsevä kaikkitietävä kertoja on paria poikkeusta lukuun ottamatta varsin kuivakkaa kuultavaa.

Onneksi itse peli on kuitenkin mainio, vaikka se voisikin olla suoraan Dark Soulsin pelimoottorilla tehty. Taistelu on viihdyttävää, erilaisia varusteita piisaa varmasti riittämiin ja myös viholliset ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia. Peli myös palkitsee tutkimusmatkailusta, vaikka reitti halki pelin onkin todella suoraviivainen. Erilaisia sivukujia ja oikoreittejä kuitenkin löytyy reilusti ja kaikkea kivaa löytää melkein aina nurkkia nuohoamalla. Ainoana isompana moitteena pelin tarkistuspisteet, Soulsien nuotioita vastaavat lyhdyt on sijoiteltu vähän miten sattuu ja pakottavat usein juoksemaan pitkiä pätkiä samoja reittejä takaisin kuoleman koittaessa.

The Last Hero of Nostalgaia on joka tapauksessa vähintään kokeilemisen arvoinen, jos Souls-pelit maistuvat ja vielä Elden Ringin jälkeenkin on nälkää vastaavaan toimintaan. Meno on sopivan kevyttä ja retroa, eikä vaikeustasokaan ole aivan hirmuinen, sopivan haastava vain. En pudonnut naurustani lattialle ja muutaman kerran kirosin paria epäonnistuneempaa suunnitteluratkaisua, mutta aivan pelikelpoinen välipala on kyseessä siitä huolimatta.