The Jurassic Park Classic Games Collection on melkoinen pelien dinosauruspuisto

Jokainen 1990-luvun alussa lapsuuttaan ja nuoruuttaan elänyt muistaa varmasti sen, kuinka iso juttu Steven Spielbergin elokuvaklassikko Jurassic Park oli ilmestyessään. Elokuvan näkivät kaikki, jotka vain kynnelle kykenivät ja nekin jotka eivät nähneet, eivät voineet välttyä elokuvaan liittyneeltä krääsältä. Elokuvan logolla ja dinosauruksilla kuvitettuja reppuja, kyniä, penaaleja, paitoja ja vaikka ties mitä näkyi taatusti jokaisen koulun käytävillä tuohon aikaan.

Muun oheistavaran ohella ainakin oma kaveriporukkani luki ahnaasti elokuvalle innoituksen antanutta Michael Crichtonin samannimistä kirjaa (vahva lukusuositus edelleen!) ja pelasi elokuvan pohjalta kehitettyjä lisenssipelejä. The Jurassic Park Classic Games Collection on kokoelma näitä tuon ajan videopelejä. Mukana on ensimmäiseen elokuvaan pohjautuneet pelit NESille, SNESille, Game Boylle ja Mega Drivelle, sekä myös muutama jatko-osa. Näistä peleistä itse pelasin aikanaan eniten Mega Drive -versiota, mutta myös myöhemmin Nintendon konsoleiden pelejä.

Nostalgia on itselleni tämän kokoelman kanssa siis vahva, mutta pyrin parhaani mukaan katsomaan näitä pelejä objektiivisin lasein. Totuus on nimittäin melko karu: ilman nostalgian voimaa kokoelman pelit eivät ole vanhentuneet kovinkaan hyvin. Toisaalta pelien historiaa ajatellen ne ovat kestäneet aikaa yllättävänkin hyvin, sillä puutteistaan huolimatta niitä pystyy sentään pelaamaan. Alkuperäiset pelit ovat nimittäin korkeintaankin keskinkertaisilla lisenssipeleillä maineensa luoneen Ocean Softwaren käsialaa, ja Oceanin peleiksi nämä ovat itse asiassa suorastaan hyviä!

Kokoelma aloittava NESin Jurassic Park on pohjimmiltaan yksinkertainen ylhäältä kuvattu toimintapeli, jossa tarinan päätähti, paleontologi Alan Grant keräilee dinosauruspuistosta saurusten munia ja ampuu tieltään liian innokkaasti päälle pomppivat raptorit ja muut. Munia keräämällä saadaan erilaisia avainkortteja, joilla puiston rakennuksista voi avata sitten reittejä eteenpäin. Kenttien välissä nähdään taisteluita isompia dinosauruksia vastaan ja ainakin nämä Ocean olisi voinut aikanaan jättää pöytälaatikkoon pölyttymään. Pomotaistelut ovat rasittavan kankealla ohjauksella ja tarkoituksellisen turhauttavalla suunnitelulla varustettuja kökköpaloja, jotka onneksi kokoelman tekniset lisäykset helpottavat huomattavasti.

Kokoelma sisältää nimittäin modernit mahdollisuudet pikatallennuksiin ja ajan taaksepäin kelaamiseen, minkä lisäksi helposti parhaana lisäyksenä ylhäältä päin kuvattuihin peleihin on lisätty valikon taakse kartat. Näiden avulla aikanaan turhauttava saurusseikkailu menee heittämällä läpi tunnissa ilman turhautumisia. Niin olisi varmasti mennyt myös pelin Game Boy -versiokin, mutta koska kyseessä on vain suora porttaus NES-versiosta huonommalla resoluutiolla, jätin pelin suosiolla ensimmäisen kentän jälkeen sikseen.

SNES-pelit ovatkin sitten toista maata. Ensimmäisen pelin 16-bittinen versio noudattaa periaatteessa samaa perusideaa kuin 8-bittinenkin versio, mutta paremmilla grafiikoilla. Vaan siinä missä NESillä myös sisätilat olivat ylhäältä kuvattuja, SNES-versiossa sisätilat on toteutettu aikansa upeimmilla 3D-grafiikoilla. Vaan tässä kohden ikä nakertaakin teoriassa parempaa versiota ikävästi. Vaikka 3D-osuudet räjäyttivätkin tajunnan aikanaan, 30 vuotta myöhemmin hitaat ja pätkivät Wolfenstein-osuudet eivät oikein kestä enää pelaamista. Tässä mielessä NES-versio on jopa pelattavampi kuin SNES-versio.

Jurassic Park 2: The Chaos Continues on sitten eri juttu molempina kokoelmassa olevina versioinaan. SNES-versio on edelleen pätevä kaksiulotteinen ammuskelupeli Contran hengessä, mitä nyt navigointi on toisinaan hieman haastavaa, eikä toiminta ole yhtä hengästyttävän hienoa kuin Konamin klassikossa. Hieman yllättäen pelin Game Boy -versio on ehkä jopa kokoelman paras peli ja iloisin yllätys ainakin. Pelin kauan sitten läpi pelanneena olin jo ehtinyt unohtaa, miten hauska tasoloikka oikein onkaan kyseessä, eikä siinä ole edelleenkään muuta moitittavaa kuin todella lyhyt kesto: koko peli sujahtaa varsinkin kokoelman uudistusten avulla läpi alle puolessa tunnissa. Silti pelin kontrollit ovat edelleen mainiot, vaihtelevat kentät ovat viihdyttäviä ja ennen kaikkea pelin parissa on todella hauskaa sen lyhyen ajan mitä se kestää.

Oceanin lisäksi myös BlueSky Software kehitti dinopelejä SEGAn aluistoille. Voi että kun tämä ensimmäinen oli silloin joskus hyvä...kun tänä päivänä se ei sitä valitettavasti ole. Elokuvaan perustuva dinosauruspuisto Mega Drivelle on "taktinen" tasohyppely, joka hakee inspiraatiota Flashbackin ja Prince of Persian kaltaisista peleistä. Se mikä silloin näytti ja tuntui hyvältä, on nykypäivänä aika sietämätön sekasotku, jossa etenemisreiteistä ei meinaa saada selvää millään, eikä Alanin ohjastaminen ole millään tavalla soljuvaa. Takaisinkelaamisen ansiosta sain tämän jälleen läpi, sillä muuten olisin unohtanut koko jutun jo parin kentän jälkeen. Esimerkiksi aikanaan komean näköinen vesiputouskenttä on aikuisin silmin todella kummallinen ja epäreilu labyrintti, jossa reitin löytyminen on täyttä yritystä ja erehdystä, minkä lisäksi peli heittää silmille räkiviä dinoja vastaan juuri niihin kohtiin, joissa niitä on mahdoton väistää.

Hämäävästi nimetty Jurassic Park: Rampage Edition on onneksi parempi esitys ja yksi kokoelman kohokohdista. Kyseessä on täysin uusi peli ensimmäiseen verrattuna ja lähes kaikki kritiikin kohteet on korjattu. Ei enää epäreilua kökköilyä, vaan enemmän suoraviivaista ja hyvin rullaavaa toimintaa. Vauhtia on toisinaan hieman liikaa, mikä heikentää tapahtumista selvän saamista, mutta muuten paketti on kunnossa.

Niinpä vaikka kokoelmassa muutama helmeksi laskettava nimike onkin, on sitä kokonaisuutena vaikea suositella muille kuin pelejä aikanaan pelanneille dinofaneille. Omanlaisenaan museointina sitä voi kuitenkin arvostaa, sillä pelit ovat hyvä ikkuna siihen, millaisia lisenssipelit olivat 30 vuotta sitten. Pelit eivät ole kestäneet aikaa hyvin, mutta lämpöisiä muistoja niistä edelleen irtoaa.