The Imaginarium of Doctor Parnassus

Parnassuksella (Christopher Plummer) on kuitenkin synkkä salaisuus: hän on paatunut uhkapeluri. Kaiken kukkuraksi hän on tehnyt sopimuksen itsensä Paholaisen (Tom Waits) kanssa - vastineeksi mahdollisuudesta olla taas nuori ja päästä siten liehittelemään elämänsä rakkautta, Parnassus lupasi vanhalle kehnolle lapsensa sielun. Ja kuinka ollakaan, kauniin tyttären Valentinan (Lily Cole) kohtalon hetket alkavat olla käsillä. Onneksi myös Paholainen on uhkapeluri, ja niin Parnassus ja Perkele lyövät uuden vedon. Jos Parnassus saa viisi ihmistä valaistumaan ennen kuin Paholainen korruptoi omansa, Valentina säästyy Helvetin kiroilta.

Koska kyseessä on vähintäänkin omalaatuisia elokuvia tekevän Terry Gilliamin hengentuote, kaikki on rapaista, rähjäistä, kurjaa, ahdasta ja rumaa. Sirkus hajoaa käsiin, pelastajaksi povattu Tony (Heath Ledger) tuntuu olevan vähemmän puhdas pulmunen, Parnassus vaan ryyppää ja sirkuksen kääpiö on niin kitukasvuinen, ettei hän yllä edes kääpiön statukseen. Paholainenkaan ei oikeastaan halua voittaa, sillä Parnassuksen kohtalolla leikkiminen on niin kivaa.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on fantasian linssien läpi kuvattu tragedia tapainturmeluksesta. Sen maisemat ovat synkeitä ja tunnelin päässä olevaa valoa on vaikea hahmottaa, mutta ennen kaikkea Gilliamin tapa toteuttaa elokuvansa saattaa olla monille katsojille kova pala. Elokuvan leikkaukset, kuvakulmat ja lavasteet poikkeavat melkoisesti valtavirrasta, mikä saattaa tehdä rainan seuraamisesta työlään kokemuksen. Moraalisesti kantaaottava mielikuvitusseikkailu on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ja parhaimmillaan puhdistavan katharttinen elämys.