The Gunk

Becks ja Rani ovat köyhiä seikkailevia tonkijoita, jotka seilaavat halki avaruuden parhaat päivät nähneellä aluksella. Laskeutuessaan oletettavasti asumattomalle planeetalle vaikuttaa siltä, että taloudelliset huolet on saatu ratkaistuksi ja planeetta suorastaan kuhisee energiaa. Mutta tietenkään tilanne ei ole näin yksinkertainen.

Planeetan pinnalla on runsaasti mustaa mönjää eli "gunkia", joka paitsi estää radiosignaalit, myös tappaa kaiken orgaanisen. Rani lähtee tutkimaan planeettaa kohdaten kummallisuuksia toinen toisensa perään. Mustan mönjän lisäksi maastossa on merkkejä muinaisesta sivilisaatiosta, ja tästäkös seikkailu alkaa.

Ytimeltään The Gunk on pulmaileva tasoloikka. Rani juoksentelee lineaarisessa maailmassa ratkoen pulmia, materiaaleja etsien, ovia avaten ja suorittaen tarkkoja hyppyjä paikasta toiseen. Ajan kanssa planeetta avautuu Ranille enemmän, kun taas Becks pysyttelee aluksella toimien komentokeskuksena. Mukana on niin ikään yksinkertainen hahmonkehitysjärjestelmä, joka avaa hiljakseen käyttöön uusia kykyjä avuksi.

Peli alkaa vahvasti. Mönjän imeminen muistuttaa jonkinlaista paristoilla toimivaa imuria, ja pelaaja näkeekin välittömästi oman imurointinsa tulokset. Rani ei itse muutu miksikään pelin aikana, mutta ajan kuluessa erilaiset pulmat ja muunnelmat aiemmin esitellyistä pelimekaniikoista pitävät toiminnan vaihtelevana.

Edessä saattaa olla soran posauttamista räjähtävällä kasvillisuudella, siltojen liikuttamista tai välittömästi kasvavien siementen istuttamista, jolloin pelaajan eteen kasvaa uusia tasoja loikkimista varten. Tämä osuus The Gunkista on ehdoton suosikkini. Niin kauan kuin saa pohtia erilaisia ratkaisuja kohdattaviin haasteisiin, on kyseessä nautittava peli. Kenttäsuunnittelu on sekin mietitty hyvin: jos jokin vaikuttaa mahdottomalta, ei sitä silloin tule vielä tehdä. Ympärilleen katselemalla keksii kyllä paremman ratkaisun.

Valitettavasti mukana on omat ongelmansa. Ensinnäkin mustan mönjän imurointi muuttuu ajan myötä tylsäksi. Uudelle alueelle saapuminen ja välittömästi imuroimaan alkaminen tuntuu nopeasti työltä aivan kuin oman asunnon siivous oikeassa elämässä.

Becks ja Rani ovat dialoginsa perusteella komedian päälle ymmärtäviä hahmoja, mutta Image & Form on päättänyt laittaa peliin melankolisen soundtrackin. Tarkoituksena on kai vahvistaa tunnelmaa siitä, että kaksikko on tutkimassa tragedian kokenutta muinaista maailmaa. Siitä huolimatta musiikki tekee The Gunkin pelaamisesta unettavampaa kuin sen pitäisi olla, eikä luritus siis tunnu sopivan muuhun kokonaisuuteen. Positiivisempi musiikki olisi istunut tunnelmaan paremmin.

Matkan varrella kerätään erilaisia resursseja, mutta niillä ei tunnu olevan kovinkaan paljoa merkitystä. Alkupuoliskolla voi ostaa ne kaikkein tärkeimmät päivitykset, kuten kyvyn ampua, imuroida aiempaa tehokkaammin ja mahdollisuuden juosta. Kovinkaan monipuoliselle hahmonkehityspuulle ei ole muutenkaan tarvetta, mutta nykyisellään Ranin kykyjen kehittäminen on lähes tyystin turhaa puuhaa. Usein niitä uusia työkaluja ei tarvitse edes käyttää.

Kaiken kaikkiaan ne huonot puolet ovat sen verran mittavia, että kokonaisarvosana laskee. The Gunk on kuluvan vuoden kauneimpia seikkailuja ulkoisesti, ja pelisuunnittelunsa puolesta ehdokas vuoden peliksi. Useita kertoja pelin aikana Rani pysähtyy toteamaan, miten kaunista maailmaa tutkiikaan, ja näin hän pukee sanoiksi pelaajan oman kokemuksen. Kaiken lisäksi tarina on oikein hyvä, ja se vieläpä aukeaa hiljakseen pelaajalle. Näin ollen pelaajalla on selvä motivaatio jatkaa eteenpäin.

The Gunk on 7/10, sillä kyseessä on seikkailu, joka ei täysin saavuta potentiaaliaan. Pelin tempo on ajoittain liian hidas, ja vaikutelmaa vahvistaa entisestään alavireinen musiikki. Myös joitakin pieniä teknisiä ongelmia on havaittavissa. Siitä huolimatta pelaamista voi suositella, sillä tässä on mukavan nautinnollista viihdettä joulun ajaksi.