The Grey

Ottway (Neeson) toimii erikoisena turvamiehenä öljynporaajille Alaskassa. Hänen tehtävänsä ei ole varkauksien torjuminen, vaan hän pitää kiväärinsä kanssa sen sijaan huolen siitä etteivät sudet syö duunareita. Työ syö miestä, ja Ottway alkaa olla jo kypsä kääntämään kiväärin piipun itseään päin, mutta lähteekin sen sijaan taukoreissulle poramiesten kanssa. Ikävä kyllä kuljetuksiin käytetty lentokone tipahtaa keskelle Alaskan lumilakeuksia, ja kiväärimies löytää itsensä pienen mutta sekalaisen eloonjääneiden joukon johdosta.

The Grey on Neesonin elokuva. Ottway on ainoa hahmo jossa on merkittävää syvyyttä, muiden ollessa lähinnä helposti sisäistettäviä arkkityyppejä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono juttu, koska leffassa pidetään yllä sen verran ripeää tahtia ettei syvempiin hahmokuvauksiin oikein jää aikaakaan. Mihinkään The Way Backin tyyliseen jumitteluun ei siis tällä kertaa syyllistytä.

Narcista tuttu ohjaaja Carnahan osaa tehdä karua jälkeä halutessaan, ja hän onkin mies paikallaan The Greyn puikoissa. Jo alun lentokoneonnettomuus tekee katsojille selväksi missä mennään, ja kun toiminta siirtyy lumen ja susien keskelle, ei armoa anneta. Vaikka elokuva ei nojaakaan verellä mässäilyyn, ei sen aikana myöskään kannata kuvitella syövänsä kovin raskaasti.

The Greytä on kritisoitu sen susista, ja lähinnä siitä kuinka verenhimoisia nämä ovat. Itse en ole ekspertti susien käytöksessä, mutta tiedän miltä nämä näyttävät luonnossa, ja tämä leffa vie ne jokseenkin fantastisiin mittasuhteisiin. Oikeat sudet erottaa nopeasti CGI-serkuistaan, eikä tietokonehukkiin ole saatu riittävää painoa. Myös näiden ilmevalikoimaa on kasvatettu tarpeettoman inhimilliseen suuntaan.

CGI-susistaan huolimatta elokuvan toiminta on kuitenkin kiitettävän tiukkaa, ja jos nyt ei jo nautittaisi kesän kuumuudesta, voisi ulkona kulkiessaan hieman säpsähdellä puskista kuuluvaa rapistelua. Leffa saavuttaakin täyden potentiaalinsa ehdottomasti talvella katsottuna.

The Grey olisi pärjännyt hyvin pelkästään talven ja susien varassa, mutta se on perinyt ilmeisesti lähdetekstistään tiettyjä uskonnollisia sävyjä jotka päätyvät tuntumaan ylimääräisiltä ja hieman vanhanaikaisilta 2000-luvulla tehdyssä elokuvassa. Onhan uskonto elävä teema nykypäivänäkin, mutta harvemmissa draamoissa käydään enää huutelemaan taivaisiin kysymyksiä kaiken tarkoituksesta.

Näine ongelmineenkin The Grey on silti ehdottoman jännittävä elokuva joka pätee Liam Neesonin vahvalla suorituksella ja ripeällä rytmityksellään. Se saa myös huomattavasti pisteitä siitä, että se on kuvattu ulkoilmassa, jos ei Alaskassa niin Kanadassa kuitenkin, ja tämän todella huomaa lopputuloksessa. Kylmää kyytiä.