The Factory

John Cusackilla ei mene hyvin. Tämä alkaa nykyään olla vakituinen varamies Nic Cagelle trillereissä joihin edes tämä ei ole viitsinyt vaivautua. The Factory on erinomainen tyyppiesimerkki tästä, muttei millään hyvällä tavalla.

Cusack on Mike Fletcher; turpea mutta päättäväinen poliisi, joka jäljittää ilolintuja saalistavaa sarjamurhaajaa. Fletcherillä on tukenaan taas yhteen poliisirooliin heitetty, Dexteristä tuttu Jennifer Carpenter, joka tosin kiroilee tässä roolissa huomattavasti vähemmän. Sarjamurhaajan etsintä muuttuu astetta kiperämmäksi, kun Fletcherin oma tytär tulee kaapatuksi.

The Factory on kovin tylsä raina. Se olisi vaatinut keskipisteekseen vahvemman hahmosuorituksen kuin mitä Cusack haluaa antaa. Tämä on laimea silloinkin, kun hän hakkaa jonkun päätä pöydänkulmaan saadakseen tietoja. Lisäksi Fletcherin tytär on siinä määrin raivostuttava, ettei katsoja edes halua että tätä löydetään.

Kyseistä 17-vuotiasta tytärtä muuten esittää parikymppinen Mae Whitman, joka näyttää jo nyt onnistuneesti hieman elämän kuluttamalta kolmikymppiseltä. Tämäkään seikka ei auta elokuvaa.

Leffan käsikirjoitus on suoraan perustrillerien oppikirjasta. Olisi silti väärin sanoa, ettei se onnistu yllättämään. Mukana on nimittäin niin typerä ja kaukaa haettu juonenkäänne, ettei sitä arvaa varoa ollenkaan. Se myös pyyhkii leffan uskottavuuden viimeiset rippeetkin ruudulta.

The Factory on tympeällä tavalla huono. Siinä ei ole rahtuakaan kalkkuna-arvoa, vaan se kuuluu vankasti niiden tahmeakantisten vuokraleffojen kastiin, joita ihmiset valitsevat vain siksi koska kaikki hyvät leffat on jo katsottu. Se ei ole kuitenkaan edes kahden euron arvoinen.