The Elder Scrolls V: Skyrim - Dawnguard (DLC)

Bethesdan mammuttimainen roolipeli The Elder Scrolls V: Skyrimin ensimmäinen lisäosa on antanut odottaa itseään varsin pitkään. Syy tähän on varsin ilmeinen: pelkässä emopelissä on helposti sata tuntia pelattavaa. Jos lisäri Dawnguard olisi julkaistu kaksi vuotta sitten, se olisi varmaankin käsitellyt zombeja. Nyt kuitenkin eletään kesää 2012, ja kuumassa nosteessa tuntuvat olevan vampyyrit. Syyksi veikkaan villisti Twilight-sarjan menestystä.

Tein aikoinaan Whiterunin kaupungista päämajani ja sinne myös lopetin pääpelin silloin joskus. Latauksen jälkeen pyöriskelin pitkin katuja ja lähitienoita miettien, mistähän se lisätehtävä mahtaisi käynnistyä. Vasta Internetin ihmeellisestä maailmasta sain tietää, että olisi pitänyt ryhtyä juttusille jonkin vartijan kanssa. Vampyyrinmetsästäjien kunniakas klaani Dawnguard etsii riveihinsä pystyviä uusia jäseniä, ja totta kai mestat pitää käydä katsomassa. Ensimmäisenä toimeksiantonaan pelaaja saa tehtäväkseen matkustaa kauas pohjoiseen. Talvisella saarella on kolkko Volkiharin linna, jota asuttavat vampyyrit. Lyhyen neuvottelun jälkeen on tehtävä valinta: joko muuttua vampyyriksi ja ryhtyä edistämään epäkuolleiden asiaa, tai palata takaisin Dawnguardin päämajaan ja alkaa toteuttamaan kutsumustaan vampyyreja metsästävänä ihmissutena.

Itse suosittelen vampyyriksi ryhtymistä. Uudet voimat ovat paitsi vinkeitä, myös erittäin tehokkaita ja hyödyllisiä. Maailman muut asukit eivät suhtaudu pelaajaan vihamielisesti, vaikka ilmaisevatkin vieroksuvansa hehkuvia silmiä. Vertakaan ei tarvitse juoda kovin usein. Toisin sanoen vampyyrina olemisen kustannukset ovat paljon pienemmät uusiin voimiin verrattuna. Vastavuoroisesti Dawnguardiin liittyessä saa käyttöönsä uusia aseita sekä mahdollisuuden värvätä haarniskoidun peikon avukseen. Sekä vampyyrilla että ihmissudella on omat kykypuunsa. Tyvestä ei kuitenkaan nousta ylöspäin emopelin tavalla, vaan aiemmista Elder Scrolls -peleistä tutulla tyylillä. Toisin sanoen kykyä käyttäessä siinä kehittyy paremmaksi.

Muitakin kivoja lisäyksiä on, joskaan ne eivät ole yhtä merkittäviä kuin valinta vampyyrin ja ihmissuden välillä. Uusia lohikäärmehuutoja on muutama, vihollisia kourallinen. Hauskin on silti sivutehtävällä suoritettava aavehevosen hankinta. Arvak-humman voi kutsua luoksensa koska tahansa, mikä lisää miellyttävyyttä varsinkin pitkillä reissuilla silloin kun ei halua käyttää pikamatkustusta. Viimeisenä lisänä omat kasvonsa voi muokata uuteen uskoon Riftenissä, mutta sillä ehdolla, ettei ole valinnut muuttua vampyyriksi. Rajoite vaikuttaa hyvin keinotekoiselta, ehkä suorastaan ärsyttävältä.

Tarina ei häikäise omintakeisuudellaan, mutta toisaalta uudet henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Puhuttua dialogia riittää, ja keskusteluja seuraa mielellään. Vampyyrien ja ihmissusien lisäksi opitaan uusia asioita myös lumihaltioista, joista osa on haltioiden itsensä mukaan "petetty". Näin heistä on tullut alkukantaisia falmer-pahiksia.

Uudet pelialueet ovat varsin laajoja ja kauniita, mutta samalla harmillisen tyhjiä. Ympäristöjen suunnittelussa vampyyrilinna tuo mieleen Konamin Castlevanian, ja maanalaiset paikat muistuttavat jollakin kummalla tavalla Nintendon Metroid Primesta. Joitakin sivutehtäviä jää suoritettavaksi myös viisitoistatuntisen päätarinan läpäisyn jälkeenkin. Ne vain ovat lähinnä muotoa "mene tuonne ja nouda tavara x". tarkoituksena on ilmeisesti ollut rohkaista pelaajaa tutkimaan uusia maisemia enemmän.

Dawnguard on "lisää sitä samaa", ja mukana on jokunen vinkeä lisäys pelin eri osa-alueisiin. Ja juuri sellainen lisäosan tietysti pitääkin olla. Ostos on ehdottoman kannattava niille, jotka eivät ole vielä(kään) saaneet The Elder Scrolls V: Skyrimistä tarpeekseen.

Dawnguard on ladattavissa Xbox Livestä 1600 Microsoft-pisteellä. Latauksen koko on 581 megatavua. Julkaisu PS3:lle ja PC:lle tapahtuu myöhemmin.