Pelaaja aloittaa taipaleensa kohti huikeita seikkailuja suoraan mestauspölkyltä. Vuosisatoja kadoksissa olleet lohikäärmeet tekevät yllättäen paluun ja pistävät ranttaliksi. Syntyneessä kaaoksessa pelaaja pakenee kuumia lieskoja keskelle pohjoista talvea ja väistämättä sotkeutuu aluetta runtelevaan sisällissotaan.
Heti The Elder Scrolls V: Skyrimin alkumetreillä käy selväksi, että pelaajalla on harvinaisen suuri vapaus valita mihin suuntaan etenee. Pelaajaa ei rajoiteta edes hahmoluokkaan. Ainoa oikeasti määrittelevä tekijä on rotu ja sukupuoli, eikä niistä jälkimmäinenkään paina kuin joissakin keskusteluvalinnoissa. Pelaaja itse määrittää millainen suoriutuja sankaristaan sukeutuu - käyttämällä miekkoja kasvaa kyky heiluttaa astaloita siinä missä jatkuvasti loitsuja viskelevä urho harjaantuu mystisten voimien valjastamisessa.
Yksi The Elder Scrolls V: Skyrimin parhaista puolista onkin se, että mikään ei estä hahmoa osaamasta ennen pitkää kaikkea. Kykyjen käyttöön erityisiä bonuksia antavien kikkojen valinnassa kannattaa olla kuitenkin tarkkana. Näitä perk-bonareita myönnetään nimittäin yksi per kokemustaso ja erilaisia kykypuita on reilusti yli tusina. Pelaaja voi siis päästä tosissaan pätemään maksimissaan neljällä eri alalla, vaikka itse kyvyn kasvamisen myötä taidot harjaantuvatkin. Neljällä alueella pääsee silti pitkälle: vaikkapa kahta itse tehtyä supermiekkaa heilutteleva ja tuliloitsuja viskelevä maagi on hurja kapistus, puhumattakaan kaikki erikoispisteensä panssarointiin ja aseisiin upottavasta supertankista.
Loistavasti toteutettu kykyjärjestelmä ei suinkaan ole ainoa The Elder Scrolls V: Skyrimin valtti. Peli on nimittäin ihan järjettömän laaja. Teoksesta löytyy yli 150 luolastoa tutkittavaksi, puhumattakaan kaupunkien tarjoamista mahdollisuuksista seikkailla jonkun laskuun. Pelaaja voi itse tehdä varusteensa, kerätä aineksia taikajuomiin, mennä naimisiin, liittyä kiltoihin, varastaa kuninkaalta kruunun päästä ja salamurhata ärsyttävät hidasteet. Valinnanvapautta ja tekemisen rikkautta piisaa ennennäkemättömät määrät, eikä ole mitenkään kummallista harhautua tuntikausiksi puuhastelemaan kaikkea pientä.
Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auvoa. Julkaisunsa hetkellä Skyrimissä on huomattavasti bugeja ja vaikka niistä mikään ei peliä kaada tai tuhoa, käytettävyys ja pelikokemus kyllä kärsivät. Valikot takkuilevat, hahmot saattavat liukua lattiaa pitkin ja peli saattaa jumahtaa taistelun tiimellyksessä sekuntikausiksi paikoilleen.
Bugisuus kuitenkin varmasti vähentyy päivitysten myötä, mutta käytettävyysongelmien kanssa on tultava toimeen. Esimerkiksi kykypuiden selaaminen on hidasta ja kömpelöä, ja kädessä olevien tavaroiden jatkuva vaihteleminen turhauttaa. Pelaajan nimittäin on valittava mitä käsissään pitää, joten jos sitä haluaa hetkeksi pistää puukon sivuun käyttääkseen parannustaikuutta, operaatio vaatii valikkorumbaa. Pikakomentoja ei ole ja se pistää pännimään viimeistään siinä vaiheessa, kun mielii käyttää useampaa loitsua samassa taistelussa.
Itselläni yksi suurimmista huolista ei kuitenkaan ollut bugisuus vaan pelimaailman staattisuus ja fiilis siitä, että vaikka muu maailma näennäisesti puuhastelisikin omiaan, todellisuudessa pelaaja huomaa olevansa jatkuvasti yksin. Tämä pelko oli kuitenkin täysin turha. Skyrim kuljettaa pelaajaa tapahtumasta toiseen varmaotteisesti ja tyylikkäästi - tilanne saattaa joskus muuttua kesken keskustelun, eikä läheskään kaikkiin seikkailuihin lähdetä yksin. Pelaaja voi myös palkata apureita paikkaamaan oman osaamisen puutteita. Vaikutelma siitä, että pelaaja on vain yksi henkilö monien joukossa, on harvinaisen onnistunut.
The Elder Scrolls V: Skyrim on monipuolisimpia ja kiehtovimpia koskaan näkemiäni roolipelejä. Se on huikean laaja ja mahdollisuuksia pursuava eepos, joka kietoo pauloihinsa ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Ne vähäisetkin marisemisen aiheet unohtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaaja joutuu ensimmäisen kerran taisteluun lohikäärmeen kanssa. Luottamus omiin miekkailutaitoihin ei paljoa lämmitä, kun tähtien täyttämää yötaivasta vasten piirtyy mustanpuhuva, toverit ilmiliekkeihin sytyttävä varjo.