The Dishwasher: Vampire Smile

Vampire Smile ensimmäistä Dishwasheria tahkonneille läpeensä tuttua kamaa, pelimuotoja ja kitarasooloja myöten. Samurain miekkailutaidot omaksunut tiskipoika palaa niittämään vihulaisia kumoon 2d hack n' slash -tyyliin kahelin siskonsa avustuksella. Tarinamoodissa kostetaan alkuintrossa - ja tyylikkäässä sellaisessa - esiteltävälle konnakolmikolle ja Arcade-tilassa käydään kymmenien haastetasojen kimppuun.

Dishwasherin merkittävin osa-alue on sen tyylitelty grafiikka. Tummasävyisiä grafiittipiirroksia muistuttava väkivaltabaletti on hahmosuunnittelua ja värinkäyttöä myöden taidokasta ja hyvin mietittyä. Hyvin mietittyä ainakin siinä mielessä, että kokeiluversiotakin pelaavat saavat nähdä komeimman näytöksen heti kättelyssä. Pelattavuudesta joudutaan aavistus tinkimään, sillä pelihahmo hukkuu usein kookkaiden ja kirjavien vihulaislaumojen taakse. Lisäksi on todettava, että noin nopeatempoiseen miekkailuun ruutu saisi päivittyä tiuhemmin.

Kuten samurain arvonimelle sopii, vihollisen verta vuodatetaan pääosin miekan avulla. Tarinan edetessä ja pomotaistelujen vaikeutuessa avataan uusia kalpoja ja jopa tuliaseita sekä taikavoimia. Mukavasti lähes jokaiselle aseelle löytyy oma käyttötilanteensa, kunhan malttaa opetella muutamat iskusarjat lihasmuistiin. Kenttien välissä tappovehkeisiin ja pelihahmon kykyihin voi ostaa parannuksia kultarahoilla, joita netotaan kaatuneilta pahiksilta. Kassaa voi halutessaan kartuttaa rynkyttämällä jo avattuja tasoja uudelleen, jolloin mahdolliseen jumituskenttään saa osteltua lisäapua.

Kaksinpelin vihollismäärän aiheuttamasta (hallitusta) kaaoksesta huolimatta nettimättö oli koukuttavaa. Kirosanat lentelivät ja retry-nappia tuli paineltua, mutta onnistumisen tunne oli pomovihulaisen kaatuessa sitäkin maukkaampi. Harmittavasti läpipeluun jälkeen aukeava korkein Samurai-vaikeustaso oli rajattu vain yksinpeliin. Ninjataidot pääsi silti venyttämään äärimmilleen 50 arcade-tason parissa, jotka pakottivat opettelemaan erilaisten aseiden ja taktiikoiden käytön.