Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin ykkösosa jäi. Edelliseltä reissulta ainoa henkiinjäänyt, tyttärensä kolarissa menettänyt Sarah (Shauna Macdonald) pakenee luolista ja viedään henkihieverissä sairaalaan. Koska nuoren naisen neljästä kaverista ei kuulu mitään ja Sarah on yltä päältä jonkun muun veressä, sheriffi Vaines (Gavan O'Herlihy) epäilee Sarahia ystäviensä murhasta. Sheriffi raahaa traumatisoituneen tytön yhdessä apulaissheriffinsä sekä kolmen pelastustyöntekijän kanssa maan alle painostaakseen Sarahia tunnustamaan syyllisyytensä veritekoihin. Kuinka ollakaan, luolista löytyvät hirviöt tekevät kaikista selvää.
The Descent - loukussa 2 ei ole yllätyksellinen elokuva. Kaikki käänteet on nähtävissä ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Sheriffi pakkaa pistoolin mukaan hauraisiin luoliin, jotta sen laukaus voi sorruttaa tunnelit ja näin eristää hahmot toisistaan hirviöiden tapettavaksi. Sarah taasen toipuu traumoistaan kuin taikaiskusta ja muuttuu aaveen lailla liikkuvaksi selviytyjäninjaksi. Pelastustyöntekijät puolestaan ovat ruokaa möröille. Kaikki on kliseistä ja jo kertaalleen pureskeltua. Katseluryhmä erehtyi juonenkäänteitä arvatessaan ainoastaan kerran: ensimmäisenä ei kuollutkaan sheriffi vaan vanhempi luolastokonkari.
Jos leffassa olisi taiteellisia ambitioita, tai edes kuvauksellista taitoa, niin katselukokemus voisi olla ihan kelvollinen. Vaan ei ole. Raina näyttää ja tuntuu halvalta, ja se luottaa halpoihin säikkyihin sekä yltiöpäiseen verellä läträämiseen minkäänlaisen jännitteen rakentamisen sijaan. Kömpelöiden näyttelijöiden esittämiin hahmoihin ei kiinny, eikä heidän kohtalostaan oikeastaan edes välitä. Leffan ainoaksi pelastavaksi seikaksi jää yksittäiset, varsin onnistuneet kuvakulmat, mutta sillä ei pitkälle pääse.