The Day

Ohjaaja Douglas Aarniokoski ei ole mikään keltanokka Hollywoodissa. Tämä on ollut kakkosohjaajana jo 30 elokuvassa, joiden joukossa ovat mm. Austin Powers: International Man of Mystery ja Fear and Loathing in Las Vegas. Aarniokosken omat ohjaustyöt, kuten Highlander: Endgame eivät ole tehneet valtaisaa vaikutusta, mutta The Day näyttää suunnan sentään olevan oikea.

The Day ei ole monimutkainen elokuva. Ihmiskunta on romahtanut täysin syystä tai toisesta, ja jäljellä vaikuttaa olevan kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka syövät, ja niitä jotka syödään. Leffassa seurataan jälkimmäistä sorttia edustavaa ryhmää näiden etsiessä paikkaa jossa aloittaa uudestaan.

Kyseessä on siis muunnelma zombi-teemasta, eikä leffassa olekaan juonellisesti mitään kovin freesiä. Sen fokus on kuitenkin jännityksessä ja sitten toiminnassa, joten juoni on näihin raameihin aivan riittävä. Mukaan on saatu pari ihan kiitettävääkin käännettä. Hahmoihin ei mennä kovin syvälle, mutta ainakin nämä erottaa toisistaan. Dialogilla ei puolestaan tulla voittamaan palkintoja.

Elokuvaa on tehty niukalla budjetilla, ja kenties tämän vuoksi suurimmasta osasta siitä on niistetty värit lähes kokonaan, vain vaimeimpien sävyjen jäädessä ruudulle. Mustavalkoisuus toki tekee muuten tavanomaisista ympäristöistä dramaattisen näköisiä, mutta valaistus ei aina tue ratkaisua.

Myös toiminnassa näkee budjetin rajat. Siinä missä itse mäiske on kohtuullisen näköistä ja epämiellyttävää, ovat tietokone-efektit yleisesti ottaen halpaa televisiotasoa. Osa niistä syö uskottavuutta muuten jonkinlaisen realismin hengessä kuvatulta leffalta. Vanhan koulukunnan efektijamppa veripumppuineen ja siirappeineen olisi voinut olla tällä kertaa parempi valinta.

The Day ei tule nousemaan klassikoksi, mutta se ei ole myöskään täysin huono. Se palvelee yhden illan verenhimoa, ja voi sitten taas vaipua unohdukseen. Jos ohjaajana olisi ensikertalainen, voisin harkita pisteytystä uudestaan, mutta Aarniokosken pitäisi tässä vaiheessa jo pystyä parempaan.