The Conversation

Francis Ford Coppola on tehnyt lukuisia erinomaisia elokuvia uransa aikana, ja näistä on tuskallista koittaa valita yhtä suosikkia. Tällaisen valinnan eteen jouduttiin myös vuoden 1974 Oscareissa, joissa The Conversation hävisi parhaan filmin pystin Kummisetä II:lle, joka oli myös Coppola-elokuva. Itse olisin kallistunut toiseen suuntaan.

The Conversation ei ole Kummisetä-sarjan tapaan suuri ja teatraalinen, mutta se pureutuu yhden miehen yksinäisyyteen ja kasvavaan vainoharhaisuuteen tavalla jota ei ruudulla olla usein nähty. Gene Hackman esittää siinä tarkkailualan eksperttiä Harry Caulia, jonka omatunto tulee kolkuttelemaan kesken keikan ja johtaa näin vaikeuksiin työnantajan kanssa.

Vaikka The Conversation onkin psykologinen trilleri joka keskittyy paljolti päähenkilönsä mielenliikkeiden seuraamiseen, on se samalla Coppola-tuotanto jossa nähdään teknisesti todella upeita kohtauksia ja otoksia. Aika ei ole himmentänyt näiden vaikuttavuutta, ja erityisesti elokuvaa enemmän harrastavat saavat niistä paljon irti.

Näyttelijöistä ei voi myöskään sanoa valituksen sanaa. Gene Hackman kanavoi onnistuneesti omaa turhautumistaan Caulin piikikkääseen persoonaan, ja Harrison Ford pamautti elokuvassa suorituksen joka pakotti Coppolan laajentamaan tämän aiemmin marginaalista roolia paljon aiempaa suuremmaksi.

Elokuvan juoni on päällisin puolin yksinkertainen, mutta The Conversation on täydellinen esimerkki siitä kuinka tarinan ei tarvitse olla täynnä rönsyjä ollakseen piinaavan jännittävä. Tällainen puhdaslinjaisuus on jotain mitä itse jään monesti kaipaamaan nykyelokuvassa.

Klassikko on saanut vaihteeksi arvoisensa julkaisun. Mukana ovat muun muassa Coppolan sekä Walter Murchin kommenttiraidat ja David Shiren haastattelu, ja itse leffa näyttää ja kuulostaa hyvältä ikäisekseen. Pakko-ostos kelle tahansa hyvän elokuvan ystävälle.