The Beatles: Rock Band

The Beatles: Rock Bandin tarinatilassa pelaajat seurailevat yhtyeen uraa Beatlemanian huumassa. Mukana on todellisten tapahtumien, kuten legendaarisen Ed Sullivan Show'n esiintymisen lisäksi yhtyeen keikkailun lopettamisen jälkeiseen aikaan sijoitettuja musiikillisia haavematkoja. Esimerkiksi legendaarisesta Abbey Roadin studiosta lähtevät haavematkat ovat upeasti tehtyjä musiikkivideon kaltaisia ratkaisuja, joilla kiertue-elämän lopettaneen yhtyeen musiikkia väritetään. Näyttävät animaatiot ansaitsevat kunniamaininnan pelin graafisessa annissa. Onnistuneet pelisuoritukset lineaarisesti etenevän uran varrella avaavat palkintoina kuvamateriaalia The Beatlesin historiasta sekä mielenkiintoista ja vähän harvinaisempaakin nippelitietoa bändistä.

Merkittävin varsinainen pelillinen uudistus on lauluharmoniat, jotka olivatkin tunnuksenomainen piirre Beatlesin musiikissa. Onnistunut yhteislaulu antaa lisäpisteitä, mutta kertoimien saamiseen tarvitaan vain solistin onnistunut suoritus. Harmonioihin voi enimmillään osallistua kolmen laulajan voimin, joten yksin pelaavilla ominaisuudesta ei ole iloa. Kenenkään ei tosin pitäisi yllättyä järisyttävästi, jos totean bändipelin olevan parhaimmillaan hyvässä seurassa. Nyt pelin pariin pääsee osallistumaan isommallakin porukalla jos laitteisto vain antaa myöten, sillä ekstravokalistien avulla yhteensä kuusi pelaajaa voi osallistua musisointiin, vaikka laulajat pelaavatkin käytännössä päävokalistin pussiin.

Monien haastetta kaipaavien mielessä oli pelko, että Beatlesin musiikki olisi liian helppoa aikaisempien pelien metallitykityksiin tottuneille. Vaikka mukana onkin esimerkiksi metallimusiikin syntyyn osansa antaneen Helter Skelterin tapaisia kappaleita, mitään Dragonforcen kaltaisia tilutteluja on turha odottaa. Siinä mielessä The Beatles: Rock Band ei olekaan oikea valinta armotonta sorminäppäryyttä kaipaavalle yleisölle. Beatlesin musiikin tahtiin pelaaminen on kuitenkin hauskaa, ja komppikitaroiden vetäminenkin tuntuu komppaamiselta.

Kikkailun karaisemat kitarasankarit voivat käytännössä vetää kaikki kappaleet vaikeimmalla tasolla alusta alkaen. Pelin ydin on enemmän porukan hauskanpidossa teknisen suorittamisen sijaan, mikä onkin omasta mielestäni juuri oikea suunta tämänkaltaisille peleille. Aiemmasta poiketen The Beatlesia ei epäonnistumisten takia buuata pois lavalta, vaan pelaajat saavat kärsiä tyrimisistään itse.

Bändipelin vahvuus mitataan yleensä sen biisilistalla. Beatles-musiikkiin keskittyvän pelin musiikki on taatusti laadukasta, mutta jos yhtye ei iske niin peli tuskin tuo muutosta tähän. Jos Beatlesiin ei ole tutustunut, sisältää peli kätevän 45 kappaleen kimaran opiskeltavaksi mukavasti pelattavassa muodossa. Harmillisesti peli ei ole yhteensopiva muun Rock Band -sisällön kanssa, vaan bileet täytyy keskeyttää pelien vaihdon yhteydessä.

Beatles-fanit taas osannevat arvostaa pelin näkemystä bändistä ja sen musiikista sekä yleisestä Beatlemeiningistä. Luvassa on myös ladattavaa sisältöä lisäbiisien ja kokonaisten albumienkin muodossa. Pelin kanssa julkaistaan myös Beatlesin mukaan mallinnettu soitinpaketti, joiden kanssa bilekunkun titteli on taattu. Soittimet ovat kuitenkin perustoiminnoiltaan pitkälti Rock Band 2:sta tuttua, muutosten ollessa lähinnä esteettisiä.

Rock Bandien tuttu ulkoasu on saanut päälleen hyvin 60-lukulaisen kuosin, ja kaikki näyttää oikeastaan juuri siltä miltä pitääkin. Keikkapaikoissa on passelisti vaihtelua ja bändin lavaesiintyminen on uskottavan näköistä. Beatlet on mallinnettu tyylikkäästi -- virtuaalimuusikot ovat enemmänkin realistisen oloisia kuin karikatyyrejä esikuvistaan. Yleisö on myös tehty esikuvalleen uskollisesti, ja lavanedustalla on jopa enemmän kirkuvia naisia kuin mihin allekirjoittanut on tottunut. Kirkuminen myös kuuluu, varsinkin jos tuuttaa pelin asetuksista päälle osuvasti nimetyn realistic moden, jolloin bändin musiikki lähes peittyy fanien elämöintiin. Äärimmäistä haastetta kaipaavat tyrkkäävät samalla päälle myös esiintymistilan, jossa joutavanpäiväiset nuotit antavat kuvaruudulta tilaa bändille ja kappaleet vedetään ulkomuistista.

The Beatles: Rock Band ei varsinaisesti esitä erikoisemmin uutta bändipelirintamalle, mutta lieneekö hyväksi havaitun muuttaminen olennaistakaan, varsinkin kun pohjana toimiva Rock Band 2 on edelleen parasta bändipeliosastolla. Jos joku yhtye oman pelinsä ansaitsee, on The Beatles juuri se yhtye. Osa pelaajista kaihtaa varmasti liian helppona pitämäänsä musiikkia, mutta jos Beatlesin musiikkiin ei ole tutustunut, ei peli ole hassumpi paikka aloittaa. Hauskojen bändipelien ja hyvän musiikin ystävät ovat The Beatles: Rock Bandin parissa kuin kotonaan.