Street Fighter II:n ja muiden Capcomin sarjan osien parissa kasvaneille ensimmäinen taistelijavalinta Bandai Namcon Tekken 7 -pelissä on ilman muuta demoninen Akuma. On aika ottaa selvää, kuinka hän pärjää sellaisia kovia nimiä vastaan kuin Heihachi, Eddy Gordo, Marshall Law ja King.
Ensimmäiseksi Akumaa vastaan asettuu uusi hahmo Gigas, jonka lonkeromaiset selästä roikkuvat kaapelit näyttävät varsin groteskeilta. Demoninen Akuma onneksi toimii niin kuin pitääkin: kyseessä on Street Fighter -hahmo, joka on siirretty lähes saumattomasti osaksi Tekkenin maailmaa. Akumalla on myös oma EX-mittarinsa Street Fighter IV:n mallin mukaisesti, jonka täytyttyä pääsee suorittamaan voimakkaan Rage-hyökkäyksen. Lyhyesti sanottuna ensivaikutelma Tekken 7:n parissa on erittäin positiivinen, sillä taistot tuntuvat nopeilta ja toiminta sujuvalta. Ulkoasu on sekin selvästi kokenut kasvojenkohotuksen.
Bandai Namco on aina onnistunut tekemään tappelupeleissään erilaisten liikkeiden ja toimintojen oppimisesta hauskaa. Opastusosioiden tekeminen on tunnetusti vaikeaa, ja ainoa edes lähelle samaa tasoa pääsee Killer Instinctin Practice Mode.
Tekken 7:ssä on myös yksinpeli, jonka tarina on aivan omaa luokkaansa kilpailijoihin verrattuna. Juonen aikana taistellaan Tekken 7:n hahmojen ohella monien elottomien pahisten kanssa, joiden roolina on lähinnä toimia nyrkkeilysäkkeinä. Story Modessa on itse asiassa hyvin vähän itse tarinaa, mutta Bandai Namco on selvästi asiasta tietoinen. Juoni on niin kieli poskessa tehty ja reikäinen, ettei paremmasta väliä. Missään tapauksessa tämä ei tahtia haittaa: on hauskaa katsella, kuinka kourallinen ihmisiä pystyy muuttamaan maailmansodan suuntaa kierrepotkuilla. Harmillisesti välivideot ovat joskus liian pitkiä eikä niitä voi pysäyttää. On silti nostettava hattua näin kunnianhimoiselle yksinpelille, josta iloa saavat niin sarjan veteraanit kuin ensikertalaisetkin.
Tärkeintä tällaisessa lajityypissä on kuitenkin se perinteisen 1 vs. 1 -tappelun toiminta oikeita ihmisiä vastaan. Tämä pelimuoto määrittää pitkässä juoksussa taistelupelin tulevaisuuden ja aseman.
Niin sanotulle tavalliselle Tekken 7 -pelaajalle suurin uutinen on Rage Art. Massiivinen hyökkäys on saatavilla silloin, kun on juuri saamassa lättyynsä oikein kunnolla. Toiminto muistuttaa siis hieman Soul Calibur V:n Critical Edgeä. Hyökkäys tekee osuessaan vajaan kolmanneksen verran vahinkoa vastustajalle. Toisin sanoen Rage Artin avulla saa mahdollisuuden tasata puntteja ja välttää nöyryytys, mutta osuma ei myöskään tee epäreilulta tuntuvaa määrää vahinkoa osuessaan.
Rage Artit ovat melko nopeita suorittaa ja helppo torjua. Näin ollen ne kannattaa liittää osaksi jotain muuta hyökkäysyhdistelmää, jolloin vastustajalla ei ole riittävästi aikaa toipua. Paniikin iskiessä Rage Art on myös helppo viimeinen oljenkorsi, kun tuho jo uhkaa. Mekaniikka on intuitiviinen, helppo oppia eikä se vaadi erillistä mittaria vahdittavaksi. Oletan siis, että suurin osa pelaajista oppii ajan kanssa arvostamaan Rage Arteja. Kaiken muun hyvän lisäksi hyökkäykset näyttävät upeilta.
Sarjan veteraanit sen sijaan käyttänevät enemmän Power Crushia. Vastaliikkeellä voi ottaa vastaan medium- ja high-hyökkäyksiä tehden sen jälkeen vastaisku sen sijaan, että jäisi vastustajan hyökkäysyhdistelmän jalkoihin. Power Crush ei toimi low-hyökkäyksillä. Lisäksi epäonnistunut ajoitus jättää avoimeksi vastaiskulle. Sekalaisesti nappeja hakkaavat vastustajat on siis nyt entistäkin helpompi lyödä. Tekken 7:ssä on tärkeää tietää, mitä on tekemässä. Yhtä olennaista on käyttää vaihtelevaa taistelutyyliä.
Itse pelaaminen on nopeaa ja sujuvaa. Bandai Namco on tehnyt kaikenlaisia pieniä parannuksia melkein jokaisella osa-alueella. Uutta on riittävästi, ja samaan aikaan peli tuntuu tarpeeksi tutulta. Jo edellä mainitun Gigasin ohella uutena tulokkaana karkeloihin liittyy Lucky Chloe, joka on kissaksi pukeutunut onnellinen Otaku-tyttö. Mukana on myös Jack-7. Tavallisia taistelijoitakin on. Shaheen on saudi-arabialainen mies, jolla on voimaa potkuissaan. Savatea harjoittava Katarina Alves muistuttaa pelattavuudeltaan Miguel Caballero Rojoa. Uudet kentät ovat nekin mallikkaasti toteutettuja aina värikkäästä Kinder Gymistä Souq-kentän arabialaiseen toriin asti.
On silti tunnustettava, ettei ulkoasu ole niin mahtava kuin alun perin odotin. Tekken 7 on ollut pelattavana japanilaisissa pelihalleissa jo viimeisen kahden vuoden ajan, ja viilailuista huolimatta ikä alkaa näkyä. Vaihto Epic Gamesin Unreal Engine 4:ään ei kuitenkaan ole vienyt peliltä sen tärkeintä ominaisuutta eli hyvää pelituntumaa. Joka tapauksessa erityisesti liikeanimaatiot ovat erityisen onnistuneita.
Vaihtelua haluaville on tarjolla näennäisen loputon määrä koristeita ja asuja omien taistelijoiden päälle pantavaksi. Hiustyylejä ja -värejä pääsee myös muokkaamaan siinä missä vaatetuksen runsautta tai vähäisyyttä. Roinan aukaiseminen käyttöön vaatii kuitenkin paljon aikaa, tai vaihtoehtoisesti oikeaa rahaa. Onneksi suurinta osaa miellyttävän valikoiman tavaraa saa auki ihan normaalisti pelaamalla.
Bandai Namco on onnistunut loistavasti. Tekken 7 on helposti lähestyttävä taistelupeli, jossa on kuitenkin samalla riittävästi syvyyttä pitääkseen veteraanit tyytyväisinä pitkään. Tekken 7 on lyhyesti sanottuna hieno peli.