Suomi
Gamereactor
arviot
Tekken 7

Tekken 7

Tekken 7 on yksinkertaisesti onnistunut videopeli.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Street Fighter II:n ja muiden Capcomin sarjan osien parissa kasvaneille ensimmäinen taistelijavalinta Bandai Namcon Tekken 7 -pelissä on ilman muuta demoninen Akuma. On aika ottaa selvää, kuinka hän pärjää sellaisia kovia nimiä vastaan kuin Heihachi, Eddy Gordo, Marshall Law ja King.

Ensimmäiseksi Akumaa vastaan asettuu uusi hahmo Gigas, jonka lonkeromaiset selästä roikkuvat kaapelit näyttävät varsin groteskeilta. Demoninen Akuma onneksi toimii niin kuin pitääkin: kyseessä on Street Fighter -hahmo, joka on siirretty lähes saumattomasti osaksi Tekkenin maailmaa. Akumalla on myös oma EX-mittarinsa Street Fighter IV:n mallin mukaisesti, jonka täytyttyä pääsee suorittamaan voimakkaan Rage-hyökkäyksen. Lyhyesti sanottuna ensivaikutelma Tekken 7:n parissa on erittäin positiivinen, sillä taistot tuntuvat nopeilta ja toiminta sujuvalta. Ulkoasu on sekin selvästi kokenut kasvojenkohotuksen.

Bandai Namco on aina onnistunut tekemään tappelupeleissään erilaisten liikkeiden ja toimintojen oppimisesta hauskaa. Opastusosioiden tekeminen on tunnetusti vaikeaa, ja ainoa edes lähelle samaa tasoa pääsee Killer Instinctin Practice Mode.

Tekken 7:ssä on myös yksinpeli, jonka tarina on aivan omaa luokkaansa kilpailijoihin verrattuna. Juonen aikana taistellaan Tekken 7:n hahmojen ohella monien elottomien pahisten kanssa, joiden roolina on lähinnä toimia nyrkkeilysäkkeinä. Story Modessa on itse asiassa hyvin vähän itse tarinaa, mutta Bandai Namco on selvästi asiasta tietoinen. Juoni on niin kieli poskessa tehty ja reikäinen, ettei paremmasta väliä. Missään tapauksessa tämä ei tahtia haittaa: on hauskaa katsella, kuinka kourallinen ihmisiä pystyy muuttamaan maailmansodan suuntaa kierrepotkuilla. Harmillisesti välivideot ovat joskus liian pitkiä eikä niitä voi pysäyttää. On silti nostettava hattua näin kunnianhimoiselle yksinpelille, josta iloa saavat niin sarjan veteraanit kuin ensikertalaisetkin.

Tämä on mainos:

Tärkeintä tällaisessa lajityypissä on kuitenkin se perinteisen 1 vs. 1 -tappelun toiminta oikeita ihmisiä vastaan. Tämä pelimuoto määrittää pitkässä juoksussa taistelupelin tulevaisuuden ja aseman.

Tekken 7Tekken 7Tekken 7Tekken 7

Niin sanotulle tavalliselle Tekken 7 -pelaajalle suurin uutinen on Rage Art. Massiivinen hyökkäys on saatavilla silloin, kun on juuri saamassa lättyynsä oikein kunnolla. Toiminto muistuttaa siis hieman Soul Calibur V:n Critical Edgeä. Hyökkäys tekee osuessaan vajaan kolmanneksen verran vahinkoa vastustajalle. Toisin sanoen Rage Artin avulla saa mahdollisuuden tasata puntteja ja välttää nöyryytys, mutta osuma ei myöskään tee epäreilulta tuntuvaa määrää vahinkoa osuessaan.

Rage Artit ovat melko nopeita suorittaa ja helppo torjua. Näin ollen ne kannattaa liittää osaksi jotain muuta hyökkäysyhdistelmää, jolloin vastustajalla ei ole riittävästi aikaa toipua. Paniikin iskiessä Rage Art on myös helppo viimeinen oljenkorsi, kun tuho jo uhkaa. Mekaniikka on intuitiviinen, helppo oppia eikä se vaadi erillistä mittaria vahdittavaksi. Oletan siis, että suurin osa pelaajista oppii ajan kanssa arvostamaan Rage Arteja. Kaiken muun hyvän lisäksi hyökkäykset näyttävät upeilta.

Tämä on mainos:

Sarjan veteraanit sen sijaan käyttänevät enemmän Power Crushia. Vastaliikkeellä voi ottaa vastaan medium- ja high-hyökkäyksiä tehden sen jälkeen vastaisku sen sijaan, että jäisi vastustajan hyökkäysyhdistelmän jalkoihin. Power Crush ei toimi low-hyökkäyksillä. Lisäksi epäonnistunut ajoitus jättää avoimeksi vastaiskulle. Sekalaisesti nappeja hakkaavat vastustajat on siis nyt entistäkin helpompi lyödä. Tekken 7:ssä on tärkeää tietää, mitä on tekemässä. Yhtä olennaista on käyttää vaihtelevaa taistelutyyliä.

Itse pelaaminen on nopeaa ja sujuvaa. Bandai Namco on tehnyt kaikenlaisia pieniä parannuksia melkein jokaisella osa-alueella. Uutta on riittävästi, ja samaan aikaan peli tuntuu tarpeeksi tutulta. Jo edellä mainitun Gigasin ohella uutena tulokkaana karkeloihin liittyy Lucky Chloe, joka on kissaksi pukeutunut onnellinen Otaku-tyttö. Mukana on myös Jack-7. Tavallisia taistelijoitakin on. Shaheen on saudi-arabialainen mies, jolla on voimaa potkuissaan. Savatea harjoittava Katarina Alves muistuttaa pelattavuudeltaan Miguel Caballero Rojoa. Uudet kentät ovat nekin mallikkaasti toteutettuja aina värikkäästä Kinder Gymistä Souq-kentän arabialaiseen toriin asti.

On silti tunnustettava, ettei ulkoasu ole niin mahtava kuin alun perin odotin. Tekken 7 on ollut pelattavana japanilaisissa pelihalleissa jo viimeisen kahden vuoden ajan, ja viilailuista huolimatta ikä alkaa näkyä. Vaihto Epic Gamesin Unreal Engine 4:ään ei kuitenkaan ole vienyt peliltä sen tärkeintä ominaisuutta eli hyvää pelituntumaa. Joka tapauksessa erityisesti liikeanimaatiot ovat erityisen onnistuneita.

Vaihtelua haluaville on tarjolla näennäisen loputon määrä koristeita ja asuja omien taistelijoiden päälle pantavaksi. Hiustyylejä ja -värejä pääsee myös muokkaamaan siinä missä vaatetuksen runsautta tai vähäisyyttä. Roinan aukaiseminen käyttöön vaatii kuitenkin paljon aikaa, tai vaihtoehtoisesti oikeaa rahaa. Onneksi suurinta osaa miellyttävän valikoiman tavaraa saa auki ihan normaalisti pelaamalla.

Bandai Namco on onnistunut loistavasti. Tekken 7 on helposti lähestyttävä taistelupeli, jossa on kuitenkin samalla riittävästi syvyyttä pitääkseen veteraanit tyytyväisinä pitkään. Tekken 7 on lyhyesti sanottuna hieno peli.

Tekken 7Tekken 7Tekken 7Tekken 7
HQ
HQ
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Intuitiivinen, hyvä sisältö, Akuma, animaatiot, yksinpelikin on hauskaa, riittävästi syvyyttä itse pelaamisessa
-
Hieman jo vanhentunut grafiikka, ehkä liikaa ylimääräistä kosmeettista roinaa
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Ossi Mykkänen

Pitkän historian ja laajan taustansa ansiosta Tekken-sarjassa riittää hahmoja esiteltäväksi ja tarinoita kerrottavaksi ihan liiaksikin. Sarjan viimeisin osa nitoo turpaan mättämisen pohjustukseksi aikamoisen tilkkutäkin. Tekken 7:n tarina käy läpi niin maailman tuhoa, aseellisia erikoisjoukkoja, tappajarobotteja, suuryritysten valtausta, demoneita, ammattitaistelijoita kuin Mishima-suvun ikuista välienselvittelyäkin.

Pahasti rönsyilevä tarina etenee tappeluiden välissä liian pitkinä välivideoina. Videot koostuvat sekajärjestyksessä lasketusta 3D-grafiikasta, 2D-piirretyistä ja pelimoottorilla kehitetyistä animaatioista. Kummastukseksi itse taisteluosuudet eroavat häiritsevän paljon näistä pelimoottorilla luoduista animaatiopätkistä. Sentään taistelut on yhdistetty osaksi tarinankerrontaa - samoin kuin esimerkiksi Mortal Kombatissa (2011) - joka kiinnittää pelaajan paremmin tarinan tapahtumiin.

Kuuluisimpien tappelupelien joukossa Tekkenin pelattavuus osuu jäykän Street Fighterin ja sulavan Dead or Aliven väliin. Perinteisen mätön lisäksi on uuteen Tekkeniin lisätty muutama uusi taistelumekaniikka. Nämä mekaniikat tuovat hauskaa piristystä tavalliseen tappeluun, ja mahdollistavat pientä strategian pohtimista satunnaisen nappien rämppäilyn lomassa. Erityisimpien liikesarjojen aktivoituessa peli näyttää yksityiskohtaisia videopätkiä hahmon liikesarjan vaiheista. Tämä antaa hetkellisen hengähdystauon hektiseen pieksemiseen. Samalla se käynnistää jännitystilan energian riittämisestä, jos satut olemaan liikesarjan vastaanottava osapuoli.

Huolitellun taistelumekaniikan lisäksi näyttävä grafiikka on aina ollut Tekken-sarjan vahvoja ominaisuuksia. Tekken 7: ää varten tekijät ottivat Unreal Engine 4:n käyttöön. Koviin odotuksiin nähden onkin yllättävää, kuinka suuren pettymyksen sarjan viimeisin osa tällä saralla tuottaa. Välidemoja myöten grafiikka näyttää huomattavasti vanhentuneelta. Todella rajoittuneesta puheanimoinnista huolimatta huulisynkka on pahasti pielessä ja hahmojen hiukset ovat muutamissa klönteissä aivan kun niitä ei olisi pesty vuosiin. Itse taistelussa hahmot ovat todella muovisen oloisia, elottomia ja jopa harmaita. Hahmoja ei ole polygonimäärillä pilattu ja animaatiot ovat hiukan jäykkiä, joiden takia taistelu on osittain jähmeää.

Tekken 7 mainitsee myös VR-tuestaan hehkuttaen kokemaan pelin virtuaalisesti. Tämä olikin suurimpia myyntivaltteja ja mielenkiinnon kohteita itselleni. Heti alkuvalikossa näkyvä erillinen VR-valikko enteilee, ettei peliä kokonaisuudessaan pääse pelaamaan virtuaalikakkulat päässä. Ajattelin kuitenkin tarjolla olevan VR-battle-tilan mahdollistavan tiivistunnelmaista mättöä monipuolisissa ja näyttävissä maisemissa. Toisinhan siinä sitten kuitenkin kävi. Toki taistelemaan pääsi valitsemallaan hahmolla, mutta alueena toimii tähtitaivaan alla loputtomiin jatkuva märkä lattia. Taistelusta on poistettu energiat ja tilassa ainoastaan mätkitään vastustajaa niin kauan kuin haluaa, mikä ei näillä puitteilla ollut kovin pitkään. Kyseessä on siis pelkkä harjoittelutila, jossa liikesarjavihjeetkin ilmaistaan vain kolikkopelinappien mukaan. Olin sen verran shokissa näin heikosta VR-esityksestä, etten tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Onneksi toinen VR-valikon alla oleva vaihtoehto oli vielä jäljellä, mahdollisesti korjaamassa taistelumoodin aiheuttamat traumat.

Itseasiassa VR View -tila on entistä hirveämpi. Tässä tilassa pelaaja voi valita haluamansa hahmon, muokkailla sen ulkonäköä ja sen jälkeen mennä virtuaaliseen tilaan tutkailemaan hahmoaan. Tilan ympäristönä toimii yksi väri, jonka keskellä patsastelee valittu hahmo. Hahmoa voi lähestyä tökkivin zoom-käskyin ja pyöritellä ympäri. Bonuksena hahmolle voi käynnistää animaation, jonka peli valitsee sattumanvaraisesti. Hyvin lyhyen ja yleensä juuri pois päin pelaajasta tehdyn animaatiopätkän päätteeksi hahmo vedetään mustien kautta takaisin perusasentoon. Ja siinä kaikki. Olin varautunut siihen, ettei koko peliä pääse ihailemaan kaikessa loistossaan virtuaalikypärän lävitse mutta se, että tekijät kehtaavat laittaa näin järkyttävän nolon esityksen edes mukaan peliin, on yksinkertaisesti häpeällistä toimintaa.

Taistelupelien ystävänä odotin paljon uudelta Tekkeniltä. Toivoin sen palauttavan mieleeni ikimuistoisia hetkiä 20 vuoden takaa, jolloin kaverini kanssa hakkasimme yöt ympäri Tekken 3: a. Mutta ennen kaikkea odotin kaikin puolin huoliteltua laatumättöä ja hauskoja pikkupelejä. Vaikka taistelut ovat edelleen varsin dynaamisia ja kiihkeitä, eivät ne juurikaan ole muuttuneet aikaisemmasta. Pelin vanhentunut grafiikka, muoviset hahmot ja VR-option tilalla oleva vitsi saa koko julkaisun haiskahtamaan pahasti juosten kustulta. Kiihkouskovaisille Tekkenin palvojille ja sarjaan vasta tutustuville tämä on tietysti täyttä rautaa, joten laittakaa vaan roimasti pisteitä ylöspäin. Itse kuitenkin koin Tekkenin lyöneen pahasti pettymyksen avokämmenellä päin näköä.

5/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä