Tekken 6

Lokakuussa kotikoneille julkaistava versio eroaa hieman alkuperäisestä kolikkopeliversiosta. Peli perustuukin vuosi sitten ilmestyneeseen Bloodline Rebellion -päivitykseen, joka parantaa alkuperäisen pelin hahmojen välistä tasapainoa, sekä sisältää pari lisähahmoa jo valmiiksi varsin kattavaan katraaseen. Pelattavien hahmojen lukumäärä konsoliversioissa nouseekin yhteensä 41:een, joiden lisäksi pelissä on kaksi pelaamatonta pomovastusta. Hahmolitaniassa on yhteensä kahdeksan pelisarjassa ennennäkemätöntä kamppailijaa, joten valtaosa vanhoista suosikeista ja muista tuttavuuksista on mukana kamppailemassa rautanyrkkiturnauksessa. 
 
Vaikuttava pelattavien hahmojen määrä takaa sen, että pelistä pitäisi löytyä jokaiselle jotakin. Tekken-sarjan vahvuus onkin ennenkaikkea ottelijoille ominaisten taistelutyylien erottuminen. Mukana on niin Hwoarangin taekwondo -jalkatyöskentelyä kuin Eddy Gordon capoeiratyylistä, tanssinomaista pyörimistä. Monien hahmojen taistelutyylit ovatkin jäljiteltävissä oikeisiin kamppailutaitoihin, ja pelissä nähdään otteita mm. judon, vale tudon ja erilaisten kung fu -tyylien liikevalikoimista.
 
Vanhojen hahmojen läsnäolo varmistaa sen, että aikaisempiin peleihin tykästyneet voivat hypätä peliin helposti suosikkihahmollaan, jos liikeyhdistelmät vain ovat vielä selkärangassa. Yllätin itsenikin huomatessani kuinka paljon oman lempparini näppäinyhdistelmistä muistin vuosien tauon jälkeen. Hahmojen määrän myötä on väistämätöntä, että tyypeistä löytyy pieniä päällekkäisyyksiä, ja osa heikommin suunnitelluista vaihtoehdoista jääneekin statistin rooliin. Ottelijoille voi otteluista saaduilla rahoilla hankkia myös jos jonkinlaista lisäroipetta ilmettä virkistämään. Mukana on joitakin varsin hauskoja oivalluksia, kuten Mokujin -puu-ukon päätä asuttamaan ostettava orava-kuningas.
 
Pelimekaniikka edustaa myös vanhaa tuttua osastoa, jossa ohjaimen napit on omistettu tietylle raajalle. Ohjaustapa iskostuu näppärästi selkäytimeen kunhan ajatukseen totuttelee, mutta monimutkaiset liikesarjat vaativat edelleen harjoittelua. Pelkällä rämpyttämisellä pelissä ei pitkälle pärjää, vaikka tiettyjen hahmojen taistelumallit soveltuvatkin paljon helpommin vasta-alkajan kontrolloitaviksi. Uusi raivo-systeemi antaa pelaajan iskuihin lisäpotkua kun oma energiapalkki vetelee viimeisiään. Ominaisuus on hauska ja kannustaa aktiiviseen pelaamiseen myös viimeisillä hengenvedoilla. Ratkaisu mahdollistaa myös epätasaisen taistelun kääntämisen päälaelleen, kun altavastaaja pistää vastustajansa varomaan vastaiskuja.

Tekken 3:sta lähtien pelisarjassa (poikkeuksena tarinasta irrallinen Tekken Tag Tournament) mukana ollut tasopelimuoto tekee paluun Tekken 6:n tarinamuodossa, jossa pelaaja kohtaa yksittäisten vastustajien sijaan joukon heikompia vastustajia. Pelin tarinaa lukuisin välianimaatioin syventävä kampanjapeli toimii hieman toimintaseikkailupeleistä tuttuun tapaan, mutta vihollisia kohdattaessa ohjaus muuttuu perinteiseen Tekken-tyyliin, jossa pelihahmon liike on sidoksissa vastustajan sijaintiin. Rehellisesti sanottuna pelimuoto ei oikein toiminut, sillä varsinainen pelisisältö tuntui kovin köykäiseltä täytteeltä tarinanedistämisen välissä, eikä se juonikaan mitään Shakespearea ole. Sarjan fanit jaksanevat kuitenkin puurtaa pelimuodon ainakin kertaalleen läpi. Ellei ennakkoversio eroa julkaisupelistä ratkaisevasti, avaa tarinapeli ainakin uutta hahmonmuokkaussälää, joten siinä mielessä puurtaminen saattaa ollakin mielekkäämpää puuhaa.
 
Tekken 6 vaikuttaa kaikin puolin kiinnostavalta mätkintäuutuudelta. Peruspelattavuus on varsin hyvässä kuosissa ja peli on näyttää oikein hyvältä joitakin hahmoanimaatio-ongelmia lukuunottamatta. Tekken-faneille paketti on melko pitkälti tuttua tavaraa, mutta ilmeinen hankinta jos nykyisen sukupolven konsoli taloudesta vain löytyy. Muille ratkaisu Tekkenin ja kilpailijoiden välillä on kiinni henkilökohtaisista mieltymyksistä. Odotukset ovat korkealla ja vaikuttaisi siltä, että Tekken 6 tulee olemaan tänä talvena se peli, jolla omat mätkimistarpeeni tyydytän.