Tchia on värikäs fiilistely

Awacebin seikkailupeli Tchia ammentaa materiaalinsa maailman vähemmän tunnetusta kolkasta, Uudesta-Kaledoniasta ja tämän alkuperäisasukkaiden historiasta sekä tavoista. Vahvasti matkailumainokselta tuntuva teos kuitenkin näytti esittelyvideossa varsin monipuoliselta ja ennen kaikkea sympaattiselta peliltä, joten päätin tehdä siihen lähempää tuttavuutta. Virtuaaliaurinko tekeekin hyvää täällä karussa Pohjolassa kevättä odotellessa.

Tchia-tyttö viettää syntymäpäiväänsä pienellä saarellaan. Ohjelmassa on muun muassa riippuliitoa ja lauleskelua isäpapan kanssa nuotion äärellä. Juhlinta loppuu kuitenkin lyhyeen, kun epäilyttävä hahmo menneisyydestä ilmestyy paikalle ja vie isän mennessään. Tämä ei kuitenkaan käy Tchialle, joka aloittaa välittömästi pelastustehtävän.

Tchian selkeä tehtävä saada isänsä takaisin rönsyilee vapaasti koluttavassa saarirykelmässä erilaisten tehtävien ja haasteiden myötä varsin villisti. Seuraava askel päätavoitteeseen mainitaan erillisellä tekstillä, jonka jälkeen se oikeastaan unohtuu kaiken muun tekemisen joukkoon, vaikka nämä veisivätkin kohti tavoitetta. Saarikansan rauhallinen ja huoleton elämäntapa on saatu sisällytettyä isoksi osaksi peliä välittäen kiireetöntä etenemistä, vaikka kyseessä onkin tärkeän henkilön pelastaminen. Jopa pelin karttanäkymä on varsin pääpiirteinen, jossa pelaajan sijainti on merkitty ainoastaan suurpiirteisesti isohkolle alueelle. Vaikka pelissä edetään koko ajan kohti tavoitetta, kokonaiskuva jää jotenkin oudolla tavalla häilyväksi, ja tekemisen merkitys hieman epäselväksi.

Vapaa ja monipuolisen letkeä toiminta koetaan kolmannen persoonan vinkkelistä varsin rennosti hahmoa seuraavan kameran avulla. Ohjaus taipuu yllättävän hyvin lukuisiin toimintoihin luoden selkeän ja hallinnassa olevan tunteen pelille. Pelattava hahmo kun voi muun muassa veneillä, kiipeillä, sukellella ja liidellä unohtamatta sieluhyppyä niin tavaroihin kuin eläviinkiin kohteisiin. Tämä erikoistaito onkin iso osa etenemistä, sillä hahmo voi hyödyntää hallintaan ottamansa tavaran tai eliön ominaisuuksia osana tehtäviään. Esimerkiksi lintuna voi lennellä taivaalla ja bensakanisterina voi viskata itsensä kohti vihollisia räjähtävin seurauksin. Pelillistä antia monipuolistetaan erilaisilla haasteilla ja pikkupeleillä, kuten esimerkiksi rytmipelimäisillä musiikkihaasteilla, kevätkääryleiden pyörittelyllä, toteemipatsaiden veistelyllä ja fysiikkaa hyödyntävällä kivienkokoamistehtävällä.

Tchia piirtää kuvankaunista näkymää paratiisilta vaikuttavista Uuden-Kaledonian saarista. Yksinkertaistettu - mutta näyttävästi huoliteltu - ilme muistuttaa piirrettyjen elokuvien ja Mii-hahmojen risteytykseltä, jossa suloinen suunnittelu, kirkas valo ja vahvat värit ovat pääosassa. Aurinkoinen saaristo kirkkaine vesineen näyttää kieltämättä erittäin miellyttävältä paikalta seikkailla. Paikallisten tapojen esittely on tehty varsin kiinnostavasti ja hyvällä maulla, jotta pelin parissa viihtyy pidempäänkin. Tosin loppua kohden peli näyttää myös oudompaa puoltansa muun muassa verta roiskivan päättömän kanan, räjähteitä ulostavan lehmän ja lapsia syövän matoihmisen myötä. Eloisan maailmasta tekee vahva fysiikan käyttäminen, minkä ansiosta lukuisat asiat reagoivat pelaajan toimintaan taipuvia oksia ja pyöriviä kiviä myöten.

Playstation 5:llä peli pyörii moitteettomasti, mutta lataustaukojen pituus ennättää kiinnittää huomiota. Peli myös sisälsi vielä ennen julkaisua useampia bugeja, jotka johtivat joko kotiruutuun kaatumiseen tai vaativat pelin uudelleen käynnistämisen. Päivitykset tosin korjasivat jo osan näistä bugeista, mutta hieman kokonaisuus oli vielä viimeistelemättömän tuntuinen.

Iso osa tunnelman luonnista nojaa pelin musiikkiin. Paikallisten huolettomat rallatukset ja iloinen kitaran soittelu kookospähkinöiden kopsutusten ja lehtien kahinan säestyksellä siivittävät positiivista menoa. Hahmot saa puhumaan paikallista kieltä, mikä ainakin kuulostaa sujuvalta ja vahvistaa autenttista saaristokokemusta. Ääniefektit ovat miellyttävän pehmeitä ja suloisia istuen sopivasti pelin ilmeeseen.

Tchian yksinkertaisen kauniin ulkoasun alla sykkivät yllättävän monipuoliset pelilliset toiminnat. Pelaaja pääsee osaksi omaperäistä fysiikkapohjaista vapaan maailman seikkailua, jossa sympaattista puuhaa riittää yllin kyllin niin maalla, vedessä kuin ilmassakin. Hieman liian huoleton ote itse tavoitteeseen saa kuitenkin menon rönsyilemään ja jättää kokonaisuuden ilman selvää rakennetta. Toisaalta paratiisisaaren rento elämäntapa ja huoleton fiilistely on näin onnistuttu vangitsemaan peliin varsin oivasti. Eskapismia ja seikkailulomaa kaipaaville Tchia on oiva valinta ja paras mahdollinen matkailuesite. Itse ainakin kiinnostuin saarivaltiosta pelin myötä.