Taru sormusten herrasta: Valtasormukset (Amazon Prime Video), 2. kausi onnistuu sitten kuitenkin

Kaksi vuotta sitten Sauronin identiteetin paljasti kostonhimoinen Galadriel The Lord of the Rings: The Rings of Power -sarjan ensimmäisen kauden lopulla. Katsojille tarjoiltiin kummallinen luonnehdinta ja erittäin epätasainen tulkinta J.R.R. Tolkienin omaa luokkaansa olevasta fantasiamaailmasta. Harfootien, haltian, muistinsa menettäneen velhon ja Numenorin huippupoliitikon kera nämä tarinat muodostivat Sauronin suuren suunnitelman, joka toteutettiin mestarillisella tavalla: laittamalla päähän vaalea peruukki.

Ei, minä en aio olla sellainen. Sauron oli yksi niistä harvoista asioista, jotka koin toimiviksi tällä kaudella, ja Charlie Vickers on vakuuttava Middle-earthin mestarillisena manipulaattorina ja siis nimellä Annator. Tämä tuntui koko ohjelman ainoalta toimivalta tarinalinjalta. Muuten keskiössä ovat taas pintapuoliset henkilöhahmot, hukatut mahdollisuudet ja pakotetut pitkäpiimäiset dialogit koskien valoa, toivoa ja kaiken alistavaa pimeyttä. On hyvin selvää, että Amazon olisi paljon mieluummin tehnyt uuden Game of Thronesin sen sijaan, että aiheena olisi Tolkienille uskollinen eeppinen maailma. Kuolema, kidutus, eripura, petos, manipulointi ja muut piinaavat aiheet muuttuvat keskeisiksi teemoiksi The Rings of Powerin kuluessa, joka tuntuu siis ottavan etäisyyttä Tolkienin rakkaudella mietittyyn maailmaan. Kertonee paljon sarjan yksiulotteisista sankareista, kun vammautunut örkkijohtaja Adar osoittautuu kaikkein sympaattisimmaksi. Hurraa Mordorin joukkue!

Ensimmäisen kauden pitivät elossa jatkuvat arvausleikit Sauronin todellisista identiteeteistä ja velhosta, mutta nyt kun Sauronin identiteetti on selvinnyt, ovat jäljellä lähinnä rippeet, ja suurinta osaa tarinoista voi luonnehtia parhaimmillaankin täytteeksi. Esimerkiksi Isildur, Harfootit ja Arondir olisi voitu jättää kokonaan pois päätarinan siitä kärsimättä. Lisäksi ohjelma olisi varmaankin hyötynyt, jos Numenorin politiikkaan olisi keskitytty vähemmän. Yksi isoimmista toisen kauden vetovoimista on edelleen kääpiö Durin, joka eniten muistuttaa Peter Jacksonia niin näyttelyn kuin maskeerauksenkin puolesta. Olkoonkin, että hänen ristiriitansa ahneen isän kanssa toistaa itseään.

Ne, jotka eivät pitäneet Galadrielista, voivat olla turvallisella mielellä, sillä hän ei ole enää hullu, ja on käytännössä vaihtanut osia Elrondin kanssa. Galadriel on nyt hän, joka ei täysin vastusta Sauronin taikasormuksia, kun taas Elrondista tulee hän, joka epäilee Dark Lordia ja josta kirjaimellisesti tulee kauden sankari kiiltävässä haarniskassa. Kummallinen päätös, mutta ainakin se ravistelee henkilöhahmojen keskinäistä dynamiikkaa uusiksi. Toinen valopilkku on legendaarinen Tolkien-hahmo Tom Bombadil, joka onnistuu tuomaan mukaan mystisyyttä ja lämpöä muuten hupsuun TV-sarjaan. Toisin sanoen joitakin valopilkkuja on, jotka valitettavasti jäävät kaiken muun turhuuden ja venytettyjen kohtausten varjoon, jotka harvemmin johtavat yhtään mihinkään.

Kauden kahdessa viimeisessä jaksossa kuitenkin jotain odottamatonta tapahtuu. Mukana on kipinä, tarina kohottaa tahtia, ja tarjolla on kahden jakson mittainen taistelukohtaus. Ja niin vain olin taas mukana ohjelman imussa. Toki mukana on kummallisesti koostettuja kohtauksia ja logiikkakin välillä puuttuu, mutta toimiva psykologinen ote on ehdottomasti läsnä. Viimeiset kaksi jaksoa ovat puutteistaan huolimatta hyvät paikkaamaan kauden muuten niin tylsiä sivupolkuja. Ainakin ne ovat paljon paremmat kuin elokuva The Battle of the Five Armies!

Tämä TV-sarja on kummallinen. Mukana on edelleen perustavaa laatua olevia ongelmia Middle-earthin menneisyyttä luotaessa, ja ajoittain se on suorastaan turhauttavaa. Minun on vaikeaa mieltää tätä The Lord of the Rings -sarjaksi, kun sillä on paljon enemmän yhteistä George R.R. Martinin töiden kanssa, mitä tulee väkivaltaan ja tunnelmaan. Samaan aikaan Sauronin painopiste on niin vahva, ja kauden ratkaisu sensaatiomainen, että lopulta toinen kausi onnistuu sittenkin. Olkoonkin, että matka on ollut kovin töyssyinen.