Japanilaiset roolipelit ovat monipuolistuneet viime vuosien tai vuosikymmenten aikana hitaasti mutta varmasti. Lähes yksinomaan vuoropohjaisuuteen perustuvat taistelut ovat tehneet tietä reaaliaikaisille versioille, ja Tales-sarjan uusin Tales of Arise on yksi viimeisimpiä muutoksen läpikäyneitä.
Kaikkia perinteitä ei suinkaan ole heitetty romukoppaan, ja etenkin tarinapuolella tallataan tuttuja polkuja. Kansikuvapoju Alphen on klassisesti muistinsa menettänyt, mutta suurta voimaa sisällään pidättelevä idealisti, joka haluaa koota pahan Rena-kansan ikeen alle pakotetut yhteen vallankumousta varten. Yksin hommasta ei luonnollisesti tule mitään, joten mukaan tarttuu tukku muita samanmielisiä vapaustaistelijoita Danha-planeetan viidestä maantieteellisesti ja teemallisesti eroavalta alueelta. Tales of Arisen tarina on oma itsenäinen kokonaisuutensa eikä edellytä esimerkiksi edellisen Tales of Berserian tuntemusta.
Alphen on klassinen isoa miekkaa heilutteleva ja itseään tulella poltteleva perusjantteri, mutta kaipaa sekä tulitukea että jatkuvaa parantamista. Pian alun jälkeen mukaan liittyvä jurmuttaja Shionne tarjoaa näitä molempia, ja heidän välinen suhteensa kulkeekin tarinan keskiössä alusta loppuun asti. Molempia vaivaa myös raivostuttavan ärsyttävä ja miljoonaan kertaan nähty omien tuntemusten panttaaminen ja rehellisen keskustelun puute. Erilaiset japanilaisten roolipelien kliseet ovat muutenkin tehokkaasti kierrätyksessä, mikä toisaalta kuuluu kattaukseen. On silti harmi, että eniten äänessä olevat henkilöt muistuttavat enemmän teini-ikää kuin lähestyvää aikuista taistelijaa.
Jos kaipaa siis peliä, joka on "rehellisen anime", Tales of Arise osuu varmasti. Muiden mielipiteet riippuvat todennäköisesti siitä, kuinka paljon tätä on valmis sietämään. Hyvänä puolena peli antaa pelaajalleen mukavasti valinnanvaraa peruskeskustelun ja hahmojen kanssakäynnin suhteen. Erilaista lisähöpinää on tarjolla rutkasti eri tapahtumien laukaisemina, mutta niitä ei ole pakko käydä läpi ollenkaan. Juoni kulkee muilta osin ihan mukiinmenevää tahtia eteenpäin, mutta mitään valtaisia ennalta-arvaamattomia yllätyksiä ei erityisemmin ole. Tai jos onkin, vähänkin tarkkaavainen pelaaja on saanut niistä varoituksen jo etukäteen. Ääninäyttelijät hoitavat hommansa hyvin sekä englanniksi että japaniksi. Jälkimmäisessä on sitä tuttua vimmaa ja rehellistä ylinäyttelyn meininkiä, mutta lontoolaistakin vaihtoehtoa kuuntelee mielikseen.
Vanhan vuoropohjaisen taistelujärjestelmän vaihtaminen reaaliaikaiseen on sujunut kohtalaisen hyvin, vaikka kaikessa on eräänlaista välimallin makua. Erittäin näyttävä, hieman vesivärimäinen tyyli sulaviin ja eeppisiin animaatioihin yhdistettynä tuottaa ruudulle todella komeita hetkiä etenkin eri hahmojen yhdistelmäliikkeiden aikana. Pelaaja ohjaa pääasiassa vain yhtä hahmoa omatoimisesti, mutta asetuksissa on vaihtoehtoja niin joka ikisen mikromanageroinnista puoliautomatisointiin ja jopa täysin itseään pelaavaan vaihtoehtoon asti. Hienosäätämiselle onkin välillä tarvetta, mikäli korkeammilla vaikeustasoilla lähtee vähänkään itseään ilkeämpien kohteiden kimppuun. Perustasolla suurin osa mätöistä soljuu sujuvasti vain yhtä hahmoa ohjastamalla muiden antaessa tulitukea.
Pelissä on perinteiseen tapaan melkoinen määrä erilaisia mekaniikkoja vastaiskuista mittareihin, heikkoihin kohtiin ja niin edelleen, mutta nämä esitellään varsin hitaasti pelaajalle. Vaikeammissa väännöissä näiden tehokas hyödyntäminen on käytännössä pakollista mutta samalla onnistuessaan tyydyttävää, kun pomovastuksen mittarista katoaa iso pätkä muutamassa sekunnissa. Osa melkoisen tärkeistäkin ominaisuuksista, kuten laajemman liikevalikoiman käyttäminen, avataan varsin ohimenevästi vasta 20 tunnin pelaamisen jälkeen. Termiviidakko on myös melkoinen, ja sisältää muutamissa tapauksissa saman asian kuvaamista kahdella eri termillä; pieniä vikoja, mutta hieman harmillisia kokonaisuuden hahmottamisen kannalta.
Vihollisvalikoima Renan-ritareista zeugleiksi nimitettyihin mörköihin on kattava, ja niiden erikoisuudet sekä heikkoudet esitellään yleensä sopivasti silloin, kun porukkaan liittyy näitä hyödyntävä uusi jäsen. Osa "hirviöistä" on vain isokokoisia perinteisiä eläimiä villisioista kotkiin, mutta mielikuvituksellisempiakin otuksia on. Isoimmat vaativat yleensä jonkin pienen kikan oivaltamista, ellei halua hakata päätään niiden massiivisia elinvoimapalkkeja päin. Näitä erilaisia mekaniikkoja saisi olla enemmänkin, sillä suurin osa taisteluista hoituu silkalla mättämisellä ilman sen kummempaa taktiikkaa. Tässä kohtaa ongelmaksi muodostuukin Tales of Arisen uusi reaaliaikainen taistelu. Näyttävyydestään huolimatta se on usein varsin kaoottista kohkaamista, jossa tarkalle tähtäämiselle ei juuri ole sijaa. Erikoisliikkeitä (ja niiden ääneen lausuttuja nimiä) lentelee ilmassa pian siihen tahtiin, että vihollisia hädin tuskin erottaa partikkelimyrskyn keskellä. Pieni jarruttelu iskujen silkan määrän kanssa olisi tehnyt pelille hyvää.
Tarinan ja taistelun lisäksi pelissä on myös nykytrendien mukaista kokkaamista, kalastamista ja jopa pienen maatalon hoitamista. Uusi varusteita voi sekä ostaa että luoda itse erilaisista mineraaleista ja hirviönkappaleista. Suurin osa uusista panssareista tarjoaa tosin varsin pienen parannuksen edellisiin eikä esimerkiksi uutta ulkoasua. Kaiken tämä lopullinen tarkoitus on toki parantaa oman porukan tehoja tavalla tai toisella, jos taitopisteiden kerryttäminen taisteluissa ei riitä. Eri alueiden välillä voi liikkua todella nopeasti ja sujuvasti pikamatkustuspisteiden kautta, eikä Xbox Series X:n SSD-levy lataile uusia maisemia pitkään. Peli tosin sattui jumahtamaan kahdesti paikalleen näiden lataushetkien aikana, jolloin se piti käynnistää kokonaan uudestaan. Automaattitallennuspisteitä on onneksi paljon, joten ajallinen menetys ei ollut kummallakaan kerralla merkittävä.
Tales of Arise on taistelultaan uudistunut mutta tarinaltaan perinteinen roolipeli, joka vetoaa varmasti sen oletettuun kohdeyleisöön. Muut voivat keskittyä nauttimaan sen näyttävästä ulkoasusta ja vähintään lyhyissä sessioissa viihdyttävästä taistelusta osan keskusteluista ohittaen. Varoituksen sanana pelin "deluxe"-versiot tarjoavat ärsyttävästi pientä pay-to-win-porkkanaa, eli rahalla peliä saa helpotettua etenkin sen alkupuoliskolla. Tämän varjopuolena esimerkiksi aseiden takomiseen tarvittavia resursseja joutuu nuohoamaan varsin paljon, jos sopivaa "lisäosaa" ei ole ostettu. Jos monen kymmenen tunnin mittainen vauhdikkaan perinteinen, mutta ajoittain kaoottinen seikkailu kiinnostaa, Tales of Arise kannattaa napata verkko- tai kivijalkakaupasta kyytiin.