Ensimmäinen Trainspotting viihdytti katsojakuntaa jo runsaat 20 vuotta sitten mustaakin mustemmalla huumehuumorillaan, joten on korkea aika, että menestysleffalle saadaan sen ansaitsema jatko-osa.
Taide matkii tässä tapauksessa todellisuutta, sillä T2 sijoittuu 20 vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Tutut hahmot ovat ikääntyneet, jotkut paremmin kuin toiset, mutta ikä ei ole välttämättä tuonut mukanaan viisautta. Kukapa olisi uskonut, että Trenton palaa vielä takaisin Edinburgiin, tieten tahtoen tapaamaan niitä ihmisiä, joilta pölli kassillisen rahaa vuosia sitten. On sanomattakin selvää, ettei tämä ole leppoisa leffa iloisista jälleennäkemisistä.
T2 on siitä harvinainen jatko-osa, että se on lähteitään myöten samoista käsistä, jotka olivat myös ensimmäisen elokuvan takana. Tyyli ja fiilis ovat tuttuja, ja ensimmäiseen leffataan viitataan suoraan kuvakompositioilla, musiikilla sekä jopa hahmojen liikkeillä, mutta kyseessä ei ole yritys kopioida onnistunutta edeltäjää. Sen sijaan yhtäläisyydet tuodaan rohkeasti framille, ja niitä käsitellään aivan kuten hahmotkin käsittelevät omaa menneisyyttään. Suurimpana erona lienee, että Edinburgin kaupungista nähdään nyt paljon enemmän kuin Skotlannin hirvein vessa.
Trainspotting oli elokuva heroiinin syövereistä, kun taas T2 kertoo (vaihtelevasti) vierottuneista, (todella vaihtelevasti) aikuistuneista ihmisistä. Vaikka yleinen ote onkin siten vähemmän huuruinen, ei elokuvasta puutu iskuvoimaa. Luvassa on ensimmäisen leffan kakkasukellukseen verrattavaa kuvotusta ja kuumottelua, kun kaunojaan huonosti peittelevät päähenkilöt yrittävät löytää jotain yhteistä nuottia, kuka rahan perässä, kuka sovitusta tai tarkoitusta etsien.
Kaiken säheltämisen keskellä T2 on elokuva vanhenemisesta sekä vanhemmuudesta. Siinä on paljon totuutta, jonka olisi voinut varmasti pukea brittiläisen draaman harmaaseen kaapuun, mutta Boylen käsissä siitä tulee neonvärinen seikkailu. Roolisuoritukset menevät aivan nappiin, ja naispääosasta huolehtiva Anjela Nedyalkova hämmästyttää pysymällä luontevasti klassikkoroolejaan 20 vuotta märehtineiden tähtien vauhdissa.
T2 jää täydestä kympistä - jonka edelleen annan ensimmäiselle elokuvalle - oikeastaan vain siksi, ettei se ole aivan yhtä mieleenpainuva. Vaikka siinä onkin hulvattomia kohtauksia, jää suurin osa sen kahdesta tunnista (epätavallisen hyvin kuvatun ja leikatun) perusdraaman puolelle. Se on silti yksi niistä harvoista jatko-osista joka kannattaa omistaa.