Suuri NHL-historiikki

Maailman tunnetuimman kiekkoliigan lisenssillä tehtyjen pelien elinkaari alkoi NHL Hockey -nimellä. Peliä pidettiin omana aikanaan realistisimpana jääkiekkopelinä ja se esittelikin peliyleisölle lukuisia ominaisuuksia, joiden jäljet kantavat vielä tähän päivään asti. Ennen NHL Hockeyn ilmestymistä kiekkopelejä oli totuttu katselemaan lähinnä kaukalon sivustalta, joka lieneekin ollut luonnollinen jatkumo tv-kiekolle, muttei lopulta soveltunut nopeatempoisen pelin ohjaamiseen. NHL Hockey siirsi kamerat kaukalon päätyyn, ja kyseinen kuvakulma on oikeastaan ollut siitä lähtien tavaramerkinomainen osa lätkäpelejä. 

Pelisarjan seuraava suuri askel tuli kaksi vuotta myöhemmin NHL '94:n myötä. Tunnusomaisesti tulevan kauden vuosilukua käyttänyt pelisarja sai ehkä tähän asti merkittävimmän osansa. NHL '94 käytti edellisenä vuonna käyttöön otettua pelimoottoria, mutta lisäsi tukun uusia ominaisuuksia, joiden takia sitä pidetään yhtenä parhaista koskaan tehdyistä urheilupeleistä.
 
Oikeasta kiekosta tuttu suoraan syötöstä laukominen tuli pelisarjaan jäädäkseen, kuten myös mahdollisuus pelata myös NHL-kausia pelkkien pudotuspelien sijaan. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun NHL-pelillä oli sekä liigan että pelaajayhdistyksen lisenssien myötä mahdollisuus käyttää samassa pelissä oikeita joukkueita sekä todellisia pelaajatietoja, ensimmäinen peli kun käsitti vain joukkueiden lisenssit ja toinen pelkän pelaajayhdistyksen.
 
NHL '94:llä on vielä tänä päivänäkin jossain määrin aktiivinen seuraajakunta, mikä on huikea saavutus 15 vuotta vanhalle pelille. Peli löysi tiensä myös NHL 06:n PS2-versioon eräänlaisena fanipalveluksena, sekä tavallaan myös osoituksena pelisarjan paluusta juurilleen hauskan pelattavuuden äärelle.

NHL:n työsulun takia tyngäksi jääneen kauden 1994-1995 peli syvensi lähinnä pelin kausimuotoa ja toi mukanaan pelaajien luomisen ja siirtomarkkinat. 90-luvun puoliväli merkitsi myös silloisen konsolisukupolven väistymistä, vaikka Mega Drive ja Super Nintedo näkivätkin vielä kolmen NHL-pelin julkaisun.
 
Vanhojen konsolien vilttiketjuun siirtyminen alkoi viimeistään vuonna 1996, kun muiden NHL '97 -versioiden grafiinen ulkoasu uudistui huimasti 3D-grafiikkamoottoriin siirtymisen myötä. Sega Saturn ja PlayStation -versioiden debyytti oli kuitenkin kivinen, sillä molemmat pelit julkaistiin kiireessä bugien riivaamana. Näyttävä pc-versio oli kuitenkin askel eteenpäin, etenkin kun pelissä kuultiin ensimmäistä kertaa alan legenda Jim Hughsonin otteluselostusta.
 
Aiemmin NHL-joukkueisiin keskittynyt pelisarja laajentui Naganon olympiavuoden alla kattamaan myös maajoukkueet. Varsinaista olympiaturnausta pelissä ei kuitenkaan päästy pelaamaan kansainvälisen jääkiekkoliiton lisenssin puuttumisen takia, ja maajoukkuepelaajatkin käyttivät keksittyjä nimiä NHL-tähtiä lukuunottamatta.
 
NHL '98 oli ensimmäinen sarjan peli, joka sisälsi suomenkieliset käännökset niin valikoista kuin ottelun aikaisista teksteistäkin. Oman aikansa harvinaisuutena peli sisälsi myös suomeksi puhutut otteluesittelyt urheiluselostuksistaankin tunnetun JP Jalon esittämänä.
 
Myös pelillinen kehitys oli kunniassa 90-luvun loppupuolella, sillä '98 ja '99 veivät pelisarjan aiemmin kovin puutteellista tekoälyä parempaan suuntaan. Etenkin kanssapelaajien sijoittuminen parantui näinä vuosina, ja '99:ssä oli mahdollista pyörittää kunnon ylivoimakuvioita tekoälyketjukaverien tukemana. NHL '98 toi mukanaan kiekon ohjaukset, ja seuraavana vuonna konseptia vietiin eteenpäin mahdollistamalla ohjausten kontrollointi laukaisunappia uudestaan painamalla. Täysin ongelmattomia muuten mainiot pelit eivät edelleenkään olleet, ja monet muistelevat kauhulla '99:n laukausten loputonta virittämistä ja tämän mahdollistamia varmoja maalikikkoja.
 
Vuosituhannen vaihde ei ollut NHL-pelisarjalle mairittelevaa aikaa. Pelien muutokset kausina 2000 ja 2001 olivat lähinnä marginaalisia, ja Änärit kärsivät pitkälti arcadehenkisyyden ja realismin välimaastossa tasapainottelusta. Tulokkaat eivät varsinaisesti olleet huonoja, mutta fanit kritisoivat vähäisiä pelillisiä muutoksia kärkkäästi. Samaan aikaan nähtiin kuitenkin omalla tavallaan merkittävä lisäys NHL-pelien repertuaariin. Lisäosa Elitserien 2001 lisäsi peliin nimensä mukaisesti ruotsalaisen Elitserien -liigan lisäksi myös kotoisen SM-liigamme.

Seuraavan kerran eurooppalaisia sarjoja päästiin pelaamaan NHL 2004:n myötä. Peli keräsi kiitosta myös helposta muokattavuudestaan, mikä onkin taannut sille suuren suosion vielä nykypäivänäkin pc-kiekkofanien keskuudessa. 2004 on monien pc-puristien silmissä edelleen se realistisin pelisarjan painos, vaikka asiaan on varmasti vaikuttanut pc-versioiden jääminen taka-alalle peliä seuranneissa osissa.

Vuosikymmenen puoliväli saavutettiin jonkinlaisessa PS2:n poistumiskrapulassa. Ennen nykyisen konsolisukupolven ilmestymistä julkaistut pelit saivat jälleen osakseen moitteita vähäisistä uudistuksista, vaikka NHL 06 ottikin askeleen oikeaan suuntaan hillitsemällä edellisenä vuonna hurjaksi äitynyttä taklauspeliä. Peliä mainostettiin jääkiekon paluuna viitaten helmikuussa 2005 työsulun takia peruutettuun NHL-kauteen.
88. NHL-kauden alla kauppoihin saapuneen pelin leipälaji oli jo pelisarjaan vakiintunut Dynastia-pelitila, joka itsessään oli kevytmanagerointia yhdistettynä otteluiden pelaamiseen. Dynastiaan sai kuitenkin lisättyä joukkueita eurooppalaisista sarjoista, vaikka monien fanien mielestä esimerkiksi SM-liigajoukkueiden sotkeminen NHL:ään tuntui luonnottomalta. Suomalaista väriä kuultiin myös otteluselostuksissa, tosin Timo Jutilan ja Mika Saukkosen duo jäi virkamiesmäisyydessään jenkkiläisille vastineilleen.
 
NHL 06 merkitsi useallakin tavalla käännöskohtaa pelisarjan kehityksessä. PS2-version kehitystiimin tuottajaksi palkattiin parhaimmillaan NHL:ssä pelannut David Littman, joka on tuottanut pelin pääversioita siitä lähtien. Xbox 360:n julkaisun häämöttäminen merkitsi sitä, että muut alustat jäisivät jatkossa tärkeysjärjestyksessä tehokonsolien jälkeen. Ehkä eniten kritiikkiä kohdannut muutos oli pc-versioiden jääminen vähemmälle huomiolle, etenkin kun pc-versioita pidettiin pitkään konsolivastineitaan parempina.
 
Xbox 360:n ensimmäinen kiekkokokemus, NHL 07, oli omalla tavallaan voimannäyte uusien konsolien tulemisesta. Peli oli nätti kuin sika pienenä, vaikka grafiikan sijaan päähuomio kiinnittyikin ulkoasua syvemmälle. Ohjaukseen oli nimittäin tehty uudistus joka leimaisi vuosien ajan perusteiltaan samana pysyneiden kiekkokontrollien uudistamista. Skill Stick Revolution -nimen saanut kiekonhallintatapa mahdollisti pelaajan mailan vapaan heiluttamisen toisella analogisauvalla. Myös ranne- ja lyöntilaukausten tekeminen muuttui rutosti hauskemmaksi, kun mailaa hallittiin luonnollisen tuntuisesti tattia heilauttamalla kliinisen napinpainalluksen sijaan.
 
Pelaamisen luonnetta muuttaneen ohjaustavan uutuudenviehätyksen karistua oli vaikeaa olla huomaamatta pelin etupäässä tekoälyyn liittyviä puutteita, vaikka NHL 07 kikkailikin itsensä siihenastisten kiekkopelien kärkikastiin. Myös PS2- ja pc-versiot näkivät päivänvalon, vaikka ainoana varsinaisena etuna Xbox 360 -julkaisuun verrattuna saattoi pitää eurooppalaisia liigoja, jotka loistivat poissaolollaan uuden konsolisukupolven debyytissä.
 
Seuraavat versiot keskittyivät pitkälti NHL 07:n luomalle pohjalle rakentamiseen ja pelattavuuden hiomiseen. Pelitempo rauhoittui 07:n hurlumheistä realistisempaan suuntaan, luistelumalleja uusittiin pehmeämmäksi ja murheita aiheuttanut tekoäly rukattiin fiksummaksi ja ennenkaikkea reilummaksi vastukseksi. NHL 08 toi peliin myös managerointiin sisällytetyn AHL -farmiliigan, jossa farmijoukkuetta käsiteltiin omana kokonaisuutenaan.

Seuraava suuri muutos viilauksien lomaan nähtiin viimevuotisen NHL 09:n pelitiloissa, kun EA Sportsin muissa peleissä tavattu Be A Pro -pelimuoto tuli myös kiekkokansan saataville. Kiekkosankarin uraa mukaileva tila päästi pelaajan istumaan vaihtopenkille ja jäähyboksiin, sekä tietysti loistamaan jäällä tilaisuuden tullen. Yhden pelaajan ohjaamisessa läpi kiekkouran oli omanlaistaan viehätystä, vaikka yksinpelinä uusi pelimuoto alkoi pidemmän päälle toistamaan itseään. Toteutus kääntyi kuitenkin erinomaisesti verkkopeliin, jossa pelaajat saattoivat muodostaa omia joukkueitaan pelaten muita samanmielisiä vastaan EASHL:ksi nimetyssä verkkoliigassa. Hyvällä peliporukalla hauskaksi osoittautuneen joukkuepelin pahin vihollinen oli verkkopeleissä täydellisesti uupunut urheiluhengen puute, sillä kehitystiimin päivityksistä huolimatta verkkopeliin jäi tiettyjä liian helppoja maalikikkoja.
 
Uusi NHL 10 näyttäisi jatkavan tutulla kaavalla. Kiekkoyleisölle ei edelleenkään esitetä mullistavia uudistuksia, mutta uusi peli parantaa edellisestä jälleen niin paljon, että sarjan faneille kyseessä tuntuu olevan lähes se kuuluisa pakkohankinta.
 
NHL-pelisarja on kerännyt ympärilleen suuren joukon faneja, mutta vuosi vuodelta törmätään myös äänekkääseen kritiikkiin. Vuosittaisen julkaisukierron tiheys on suurin vastalauseita herättävä seikka, ja toisaalta kritiikkiä onkin helppo ymmärtää. Viime vuosina kehittäjät ovat kuitenkin osoittaneet pystyvänsä viemään pelisarjaa vuosi vuodelta eteenpäin, ja on hankala sanoa toisivatko esimerkiksi kahden vuoden väliset julkaisut merkittävää etua pelisarjan kehitykselle. Uuden konsolisukupolven aikana pokatut palkinnot ovat osoitus siitä, että ainakin kriitikoiden silmissä julkaisutahti ei ole heikentänyt pelien viehätystä vielä yhdeksännentoista osankaan myötä.
 
Harva pelisarja on herättänyt näin paljon ihastusta ja vihastusta vuosien varrella. Niistä huonommistakin vuosista huolimatta NHL-pelien parissa kasvaneen kriitikon täytyykin myöntää, että änäritöntä syksyä olisi hankala kuvitella.