Superman: The Movie: Extended Cut

Varsin usein käy niin, että elokuvateatteriversiota pidempi leikkaus hyvästä elokuvasta tuntuu vielä paremmalta, koska kotisohvalla vaikka osissa katsoessa tekijät voivat antaa enemmän ruutuaikaa sellaisille asioille, jotka jäivät elokuvateatteriversiossa lapsipuolen asemaan. Joskus taas käy niin, että pitkää versiota katsellessaan ymmärtää, miksi lyhennykset olivat tarpeellisia. Superman: The Movien pidennetty versio on juuri tällainen elokuva.

1970-luvun lopulla Richard Donnerin ohjaama Superman oli jo ehtinyt kerätä lipputulonsa eräänlaisena supersankarielokuvien kantaisänä. Tuottajat, ilmeisesti ohjaajan mielipidettä kysymättä, laskivat televisiolevitykseen yli 40 minuuttia pidennetyn version. Jos leffaa ei ole aiemmin nähnyt, ei missään tapauksessa kannata aloittaa tästä pitkästä versiosta. Silloin nimittäin uhkaa tylsistyminen.

Lisäminuutit eivät tuo mitään aitoa lisäarvoa elokuvaan. Poistoihin ovat joutuneet ainoastaan kohdat, joilla siirtymiä kohtauksesta toiseen on pidennetty. Tiiviimpi versio siis saa tapahtumat liikkumaan eteenpäin hieman vauhdikkaammin. Pitkän version parissa huomaa monta kertaa kehottavansa leffaa jo siirtymään eteenpäin.

Tarina ei tietenkään ole muuttunut miksikään. Ulkoavaruuden Krypton-planeettaa uhkaa tuho, ja Jor-El lähettää poikansa Kal-Elin Maahan pakoon. Pojan löytävät keskeltä Kansasin peltomaisemaa iäkäs Kentin pariskunta. Kundista kasvaa lentävä ihmiskunnan suojelija, jonka toimittaja Lois Lane (Margot Kidder) nimeää Supermaniksi (Christopher Reeve). Raa'alla voimalla ei tätä heppua voiteta, mutta älynsä avulla kovan vastuksen asettaa rikollinen Lex Luthor (Gene Hackman).

Tehosteet ovat vanhentuneet varsin arvokkaasti ottaen huomioon, että kaikki on tehty ennen tietokoneavusteisten tehosteiden aikaa. Tässä saattaa auttaa sekin, että Blu-ray-julkaisun kuva on varsin sumea, ja reunoilla näkyy selvästi mustat palkitkin. Toisin sanoen julkaisuna pidennetty versio ei ole kummoinen nykystandardeilla mitattuna. Teknisesti kyseessä on kuitenkin laatuelokuva, ja John Williamsin musiikki saa edelleen ihon nousemaan kananlihalle.

Jonkinlaisena nörtteilykokemuksena pidennetyn version kyllä katsoo, mutta muuten suosittelen pitäytymään siinä lyhyemmässä ohjaajan versiossa.