Superman (4K) on supersankarielokuvien kantaisä

On olemassa joukko elokuvia, joihin on henkilökohtaisista syistä hyvin vaikea suhtautua viileästi ja etäisesti. Yksi tällainen on vuoden 1978 Richard Donnerin ohjaama Superman, jossa nimiroolin tekee Christopher Reeve. Kyseessä on eräänlainen supersankarielokuvien kantaisä, joka tuntuu hyvinkin viattomalta ja hidastempoiselta nykyajan Marvelin rymistelyihin verrattuna. Hämmentävää on, miten hyvin tehosteet pitävät pintansa vielä 4K-painoksenakin.

Kaukainen Krypton-planeetta on tuhon partaalla, ja paikallisen senaatin edustaja Jor-El (Marlon Brando) lähettää poikansa Kal-Elin maapallolle pienellä avaruusaluksella. Amerikkalaisesta pellosta pojan poimii mukaansa lapsettomaksi jäänyt Kentin pariskunta. Nuoreksi mieheksi vartuttuaan Clark Kentiksi nimetty poika löytää ladosta vihreän kristallin, joka käskee lähtemään kauas pohjoiseen. Näin Clark saa tietää, kuka onkaan. Myöhemmin naamioituneena silmälasipäiseksi toimittajaksi Clark Kent pestautuu Metropolis-kaupungin Daily Planet -lehteen. Ja sitten alkaa tapahtua.

Tarina on kaikkiaan varsin maltillinen ottaen huomioon, että nykyisissä supersankaroinneissa on yleensä panoksena koko maailma, ja joskus koko maailmankaikkeus. Tällä kertaa panoksena on ennen kaikkea Yhdysvaltain länsirannikko. Mittaa elokuvalla on 2h 23 minuuttia, ja tarina kulkee alusta loppuun hyvinkin verkkaisesti. Alkumusiikin jälkeen torvi törähtää ja lentoon lähdetään vasta, kun leffaa on kulunut jo 45 minuuttia. Ehkä merkittävin saavutus tarinallisesti on se, ettei kirkkaissa kalsareissa lentävä mies vaikuta lainkaan naurettavalta siinä ympäristössä, johon hänet on laitettu.

Kuten jo mainitsin, tehosteet ovat kestäneet aikaa hämmentävän hyvin. Tarinan tapahtumat on ilmeisesti muovattu osittain sen ympärille, mihin tehosteet ovat antaneet myöten. Ja kaikki tehtiin ennen tietokoneiden aikaa, joten saavutus on aidosti merkittävä. Ehkä selkeimmin ajan kulumisen huomaa siitä, että Teräsmiehen lentäminen on hyvin hidasta.

Klassikoksi elokuva on jäänyt kahdesta syystä. Rooli leimasi Christopher Reeven Teräsmieheksi koko loppuiäkseen, ja viidenkymmenen molemmin puolin olevalle sukupolvelle Reeve on edelleen se ainoa oikea Teräsmies. Toisekseen John Williamsin törähtelevä musiikki on sellainen, että melkein jokainen elokuvia katsellut osaa yhdistää tuuttaukset juuri Teräsmieheen.

4K-painos on kuvan puolesta ajoittain rakeinen, mutta äänimaailma on hyvin kirkastettu nykyaikaan samoin kuin värit. Ja tähän elokuvaan, jos mihin, kirkkaat värit ovat sopivat.

Lisämateriaalit ovat mukana Blu-ray-levyllä. Päätähtenä on vajaan tunnin mittainen dokumentti elokuvasta ja sen tekemisestä 1970-luvun lopulla, mikä on jo itsessään mielenkiintoinen vilkaisu menneen aikakauden maailmaan ja elämään. Lisäksi mukana on valittuja paloja niin mustavalkoisesta TV-sarjasta kuin toisen maailmansodan aikana valmistuneista lyhyistä animaatioistakin. Mistään kattavasta Teräsmiehen historiasta ei ole kyse, mutta jos aihe kiinnostaa, pääsee näillä lisämateriaaleilla alkuun.