Super Meat Boy

Täysin kajahtaneella hahmokavalkadilla siunattu Super Meat Boy on kasibittisiä tasoloikkia idoliseeraava, totaalisen armoton arcadepeli. Sivusta kuvatussa tasohyppelyssä ei nimittäin ole tallennuspisteitä ollenkaan ja jokainen kenttä on murhaavan vaikea. Vähänkään vaikeamman tason läpäisemiseen saattaa helposti hujahtaa kymmeniä yrityksiä.

Niin yllättävää kuin se onkin, tällainen hirveä hinaaminen ja jankkaaminen ei haittaa. Super Meat Boyssä kuoleminen on nimittäin osa pelin viihdearvoa. Kun Lihapojasta aika jättää, tämä leviää pitkin ympäristöä ja seiniä kirkuvanpunaisena mössönä. Itse asiassa jokainen seinää pitkin tehty liukukin värjää muurin helakalla ilmeellä. Kun kentän lopulta läpäisee, suurta riemua säestää katselmus epäonnistuneista yrityksistä: ruudulle vilistää jokainen kenttään menehtynyt Meat Boy toistamaan suoritustaan, ja kaiken roiskeen läpi yksi sankarillinen suoritus saavuttaa radan toisessa päässä kultaansa varrovan Laastaritytön. Efekti naurattaa aina.

Huumoriarvo ei itsessään riittäisi, ellei pelattavuus olisi näin timmiksi hiottua. Hahmon hallinta on tiukasti pelaajan hyppysissä ja Super Meat Boyn liikkeissä juuri oikealla tavalla massaa. Lihapoika reagoi pieniinkin tatin liikkeisiin kerrassaan erinomaisella tarkkuudella, minkä ansiosta paholaismaisten ansojen ohi luoviminen on niin nautinnollisen ja henkeäsalpaavan siistiä. Vaikeuskäyräkin nousee juuri oikealla tavalla jyrkästi, eli jokainen kenttä pitää menon hauskana valmentaen pelaajaa kuitenkin samalla seuraavan tason hirveyksiin. Mikä miellyttävintä, Super Meat Boyn jokainen taso on taiten laadittu kokonaisuus, jossa sadismin ruokkima mielikuvitus kukoistaa estoitta.

Jotta paatuneimmallakin himopelaajalla olisi tekemistä, on Super Meat Boyn kenttiin kätketty erilaisia salaisuuksia ja bonuskenttiä. Näissä kummallisissa sivujuonteissa pääsee ohjaamaan ominaisuuksiltaan täysin erilaisia 8-bittisen kulta-ajan sankareita, kuten Braidista tuttua kersaa tai Bit.Trip-peleissä sompaillutta Commander Videota. Totta kai tavallisissa kentissäkin on bonuslaastareita, ja jokainen suoritus ajastetaan globaalia Hall of Famea varten.

Super Meat Boy on upea peli. Se on pirullisen vaikea ja paikoin turhauttava, mutta myös erittäin palkitseva ja todella hauska. Se on kuitenkin rajatun yleisön peli, sillä millintarkka suorittaminen ja sekunnin kymmenesosilla leikkivä loikkien ajoittaminen voi pätkiä kanteen alta aikayksikön. Mikäli tämä ei pelota, rahalleen saa taatusti erinomaista vastinetta.