Kolme vuotta sitten julkaistiin Mario Party Superstars, ja sen jälkeen ei ole kulunut kuukauttakaan, etten olisi hyvien ystävien kanssa pelannut ainakin yhden erän kolikoita haalien ja toisiamme nöyryyttäen hauskoilla minipeleillä. Minulle, lautapelien suurkuluttajalle, Nintendo (ja videopelit) ja Mario Party on sarjana täydellinen kompromissi. Peli oli kuitenkin vähän liian lyhyt sisällön puolesta, ja olenkin odottanut innokkaasti lisää.
Super Mario Party Jamboree on pian pelattavissa, ja pääsin kokeilemaan menoa muutaman päivän ajan. On siis aika kertoa ennakkotunnelmista. Tällä kertaa peli on isompi kuin koskaan ennen, sillä mukana on noin 20 pelattavaa hahmoa (mukana on myös epätavallisempia hahmoja, kuten Spike, Ninji ja Monty Mole) ja seitsemän pelilautaa unohtamatta useita pelimuotoja mukaan lukien Battle Royalen mieleen tuova verkkopelimuoto (jota siis en päässyt vielä kokeilemaan).
Yksi uusi ominaisuus on, ja tällä kertaa voi valita, pelaako Joy-Coneilla vai Pro Controllerilla, joskin jälkimmäisen valitessa liikeohjausta vaativat minipelit poistetaan. Kuinka suuri osuus sitten on liikeohjausta vaativia minipelejä? Sitä en tiedä, mutta kokeilun perusteella Super Mario Party Jamboreessa on liikeohjausta vaativia minipelejä noin 20%. Niin tai näin, lyhyen esittelyn jälkeen kanssapelaajat ja minä seisomme lähtöruudussa, joka on tällä kertaa pelin alkuvalikko. Nyt voi ostaa tavaroita ansaitulla rahalla (mikromaksuja ei ole mailla eikä halmeilla), katsella minipelien tuloksia ja hypätä kuumailmapallon kyytiin uudelle alueelle, joka kuvastaa kyseistä valittua pelimuotoa.
Valikko on verkkainen, mikä kuitenkin lisää omaa tenhoa ollen hyvin Nintendolle tyypillistä. Valitsin ensimmäisessä erässä uuden laudan Rainbow Galleria, joka on suuri ostoskeskus vaikeustasolla 4/5. Vaikeustaso merkitsee ainoastaan laudan reitin monimutkaisuutta nuorempien pelaajien näkökulmasta, eikä mukana ole muita kummallisuuksia.
Tällä kertaa voi valita Pro-tilan tavallisen Mario Partyn ohella. Toisin sanoen satunnaiset tapahtumat ja ylimääräiset esineet ovat selvästi harvinaisempia. Lisäksi mukana ei ole loputonta määrää esineitä ostettavaksi, ja jokainen aloittaa valitulla esineellä, jolloin pelaaminen on reilumpaa. Eriä on kymmenen kappaletta oletuksena, mikä on vähemmän kuin aiemmissa sarjan peleissä (lukema oli aiemmin 20 erää). Tällä kerralla Nintendon mukaan yksi peli kestää noin 90 minuuttia. Voin varmentaa, että lukema on melko tarkka.
Rainbow Galleriassa on useita eri reittejä useine kerroksineen, ja mukana on useita erikoissääntöjä. Leimoja keräämällä saa ylimääräisiä lisäpisteitä kierroksen suorittamisesta, ja halpapuoteja on siinä missä luksustason kauppojakin. Niin ja iso alennusmyynti on joka viides erä. Tietenkin mukana on myös pelottava hylätty kauppa kummituksen kera, ja hissi, joka vie vauhdilla maksusta haluttuun kerrokseen. Pelilauta tuntuu oikein hyvältä, ja kymmenen erän ajan kaikilla oli mahdollisuus tehdä kierros ainakin kerran, tai jopa kahdesti.
Niin kuin olla pitää, päättyy erä minipeliin, jotka ovat niin uusia kuin vanhojakin. Mukana on kaikkiaan 110 erilaista. Toistaiseksi vain yksi ei ole ollut onnistunut: tarkoituksena on paeta vierivää kiveä Indiana Jonesin malliin (minipeleistä pitäisi voida päästä pois, jos se ei miellytä), ja peliseurueesta jokainen selvisi joka kerralla. Muuten tarjolla on mahtavia minipelejä, ja niistä osa on yllättävän syvällisiä haastaen niin pelaajia kuin ystävyyssuhteitakin. Olen hyppinyt putoaville voileiville, kohdannut jättimäisen robotin, pudottanut piikkiansoja kanssapelaajien päälle, raivannut tien läpi pallomeren, juossut liikkuvilla tasoilla ja niin edelleen.
Toinen kokeilemani lauta oli Mega Wiggler's Tree Party, jossa iso ja kasvavan vihainen Wiggler makaa kuopassa kävellen ajoittain sinne ja tänne. Näin laudalla liikkuminen muuttuu merkittävästi. Tämä on perinteinen Mario Party -lauta, ja täydellinen aloituspiste sarjaan tutustuville. Sitten Goomba Lagoonissa on suuri tulivuori ja vuorovesiaaltoja. Tulivuorta lähimpänä olevat osat ovat väärällään ansoja tai palkintoesineitä. Vuoroveden liike johtaa siihen, että on helppoa jäädä saarelle jumiin. Kesken pelin jumiin jääminen on harmillista, sillä sen vuoksi saattaa kulua 2-3 erää haahuillessa pienellä alueella. Muuten kyseessä on hyvä pelilauta.
Eniten joukosta erottuu Roll 'em Raceway, jossa kaikki pelaajat istuvat F1-autoissa ajaen ympäri rataa, jossa on kaiken aikaa myynnissä tähtiä samassa paikassa. On siksi tärkeää ajaa nopeasti, jotta ehtii ostaa mahdollisimman monta tähteä. Niin ja 4x-sieni mahdollistaa neljän nopan heittämisen samaan aikaan - ehtona kuitenkin on, että silloin ajaa niin nopeasti, etten ole aikaa pysähtyä mihinkään, ei edes tähteä ostamaan. Uskaltaako moista käyttää 20 askeleen päässä tähdestä...? Varsinkin Roll 'em Racewayssa suosittelen nostamaan erien määrän ainakin lukemaan 15, sillä se on nopeampi pelata, ja hyötyy siitä, että kierroksia on vähän enemmän.
Vaikuttavinta Super Mario Party Jamboreessa ovat kuitenkin apurit. Ne ilmaantuvat muutaman kerran joka erässä, ja ovat niitä jäljellä olevia pelattavia hahmoja. Kaikki tarjoavat jotain etua (pelaajalle) tai haittaa (vastustajille). Joka saavuttaa apurin ensimmäisenä, saa edun seuraavassa minipelissä, jossa on määrä "voittaa" apuri. En paljasta tarkemmin, mutta usko kun sanon, että nämä minipelit (jotka eivät edes ole kovin minejä) ovat niitä parhaita ja hauskimpia osia koko pelissä.
Nostan esille myös sen, miten paljon enemmän ruudulla on tietoa. Ja kaikki on hyödyllistä, joskin välillä ruutu on turhan ruuhkainen. Symboleja, merkintöjä ja tekstiä riittää. Valitettavasti kaikki on varsin pienikokoista, mikä ei haittaa suurella televisiolla, mutta jos on huonompi näkö tai pelaa pienemmällä televisiolla, ei kaikki ole välttämättä täysin selvää.
Kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää, kun valmis peli julkaistaan 17. lokakuuta. Super Mario Party Jamboree on monin tavoin klassinen Mario Party, mutta mukana on enemmän kaikkea unohtamatta useita pelattavuuden uudistuksia ja ihan oikeaa verkkopeliä. Lopullinen arvio on tietenkin tulossa tulevaisuudessa.