Suomi
Gamereactor
arviot
Super Mario Odyssey

Super Mario Odyssey

"Miksi Mario ei hyppää!", raikaa taas taloista ja rappukäytävistä kautta maailman. Nintendon superstaran uutuuspeli on saapunut Switchille, ja tällä kertaa luvassa on eeppinen matka ympäri maailman, josta Homeroskin olisi ylpeä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Ai kuka ihmeen Mario? Jos olet asunut luolassa Antarktikalla viimeiset 30 vuotta, niin otetaanpas pieni kertaus... Olipa kerran pieni perunanenäinen punaisissa haalareissa hääräävä putkimies nimeltä Mario. Eräänä päivänä hän päätyi mystisen warppiputken kautta eriskummalliseen Sienivaltakuntaan, jonka hallitsija Prinsessa Peach oli kidnapattu ilkeä koopakuningas Bowserin toimesta. Mario otti haasteen vastaan, seikkaili läpi monen (kahdeksan) maan lopulta pelastaen Peachin; ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Tai ei ihan sittenkään. Vuosien kuluessa Bowser tuli ja vei prinsessan yhä uudestaan, ja Mario ryntäsi aina apuun. Tuskin mikään muu fiktiohahmo, lukuun ottamatta ehkä Bill Murray'ta, on elänyt samaa päivää niin monta kertaa uudestaan kuin Mario. Ja tässä sitä ollaan yli kolme vuosikymmentä myöhemmin. Graafisesti ulottuvuuksia on tullut lisää, Mario on loikkinut kymmenillä Nintendon konsoleilla ja mitä erilaisimmissa videopelien lajityypeissä, mutta samassa alkuperäisessä lähtötilanteessa ollaan jälleen kerran Super Mario Odysseyssa.

Odysseyssa Bowser kidnappaa Prinsessa Peachin ihan tositarkoituksella, ja aikoo viedä neitokaisen väkisin vihille. Häät ovat yksi pelin pääteeemoista, ja Marion pitää esimerkiksi vähän väliä päihittää Bowserin Rabbids-jänöjä muistuttavia häässuunnittelijoita sillä aikaa, kun Bowser ryöstää häiden rekvisiittaa ympäri maailman. Toinen merkittävä idea on uusi matkakumppani Cappy. Haamumaista silenterihattua muistuttava kaveri lähtee jeesaamaan Mariota, sillä tämän sisko on jäänyt prinsessan päähän tiaran muodossa. Cappy puolestaan muuntautuu Marion lakiksi, kun Bowser pistää alkuperäisen päreiksi heti alkuvideossa. Hattuhemmo ei ole mikään turha reissukaveri. Cappyä voi käyttää heittoaseena, mutta mikä merkittävintä, sillä pystyy kirjaimellisesti riivaamaan monia vihollisia ja joskus jopa elottomia esineitä. "Sukeltamalla" vihollisten sisään saa sitten käyttöön näiden mitä moninaisemmat kyvyt, joiden avulla kentissä pääsee etenemään.

Rehellisesti on sanottava, että idea tuntui ennakolta hieman väkinäiseltä ja ennalta-arvattavalta kikkailulta. Varsinkin kun alussa kohdataan harvoin riivattavia kohteita, ja monissa kentissä mahdollisuuksia on vain muutamia. Tämä lienee tarkoituksellista, sillä Nintendo ei selkeästikään ole halunnut tehdä etenemisestä liian monimutkaista. Onneksi mekaniikka toimii käytännössä erinomaisesti. Vihollisten nahoissa peuhaaminen tuo mukaan kenttä toisensa jälkeen uudenlaisia liikkumisen muotoja, ja toiminta on koko ajan juohevaa ja hauskaa. Ohjaus on tietysti tuttu aikaisemmista Marion 3D-seikkailuista. Peruselementit nähtiin jo Super Mario 64:ssä ja myöhemmin erityisesti Sunshinessa ja Galaxyissä, joten meno on takuuvarmaa tasoloikkaviihdettä.

Tämä on mainos:

Super Mario Odysseyn kentät ovat suhteellisen vapaita hiekkalaatikoita, mutta juonellisesti peli etenee lineaarisesti. Cappyn kohtaamisen jälkeen pelaaja löytää Odyssey-ilmalaivan, jolla lähdetään takaa-ajamaan Bowseria. Taivasvene käyttää voimanlähteenä Power Moon -artefakteja, ja niiden kerääminen onkin pelin keskeinen sisältö. Kentästä toiseen pääsee etenemään vasta, kun on suorittanut muutaman tarinallisen tehtävän ja kerännyt tarpeeksi kuita lentovehkeen ajoaineeksi tai korjaamiseksi. Tämän jälkeen kentät avautuvat lopulta kokonaan vapaasti tutkittaviksi. Jokaiseen kenttään on piilotettu älyttömästi voimakuita, jotka vaativat reilusti kärsivällisyyttä, sorminäppäryyttä ja hoksottimia. Kaikkien kerääminen ei edes onnistu heti alkuun, sillä osaa varten täytyy löytää vinkkejä muista kentistä tai salaisia kulkureittejä kenttien välillä Odysseylla matkustamisen sijaan.

Kuiden kerääminen on aluksi huumaavan koukuttavaa. Niitä tuntuu löytyvän joka kolkasta ja kulmasta, mutta edetessä kaavat alkavat kuitenkin paljastua. Lähes jokaisessa alikentässä on pääpalkinnon lisäksi se yksi piilotettu kuu. Suurimmassa osassa kenttiä on se juoksukisa, kalastus, kauppa, lentävän linnun nappaaminen ja niin edelleen. Marion odysseija onkin selkeästi heikoimmillaan, kun innostumisen jälkeen huomaa kaavojen toistuvuuden. Onneksi vaihtelua on kuitenkin kokonaisuudessa riittävästi ja kentissä riittää on myös ainutlaatuisia haasteita, jotka pitävät varpaillaan.

Kaikkien kuiden keräämiseen on myös tarjolla apuja. Papukaija antaa vinkkejä ilmaiseksi, kun taas tarinatehtävien suorittamisen jälkeen tarkempia koordinaatteja voi pyytää Toadilta 50 kultarahan hinnalla. Kolikoilla on Odysseyssa aikaisempia Mario-pelejä merkittävämpi osa. Lisäelämistä on luovuttu ja kuolema korjaa niiden sijaan 10 kolikkoa lompakosta. Rahaa jaetaan kentissä suhteessa varsin avokätisesti, mutta tilille on käyttöä. Kaupasta voi hankkia kuiden lisäksi vaatteita ja matkamuistoja, joilla voi koristella Odyssey-botskiaan. Jälkimmäiset hankitaan tosin jokaisesta kentästä erikseen kerättävällä omalla valuutalla, jota on tarjolla rajattu määrä. Koko satsin löytäminen onkin sitten oma lisähaasteensa, sillä osa on piilotettu ja helppo missata.

Super Mario OdysseySuper Mario OdysseySuper Mario OdysseySuper Mario Odyssey
Tämä on mainos:

Nintendolle kunniaksi Super Mario Odyssey on vaikeustasoltaan sopiva kaikenikäisille ja -tasoisille pelaajille. Itse Peachin pelastaminen ei ole silti kovinkaan kimurantti tehtävä. Tarinaa eteenpäin vievät osuudet on selkeästi suunniteltu mahdollisimman laajaa yleisöä ajatellen, ja vain harva tilanne tuottaa kokeneelle pelaajalle ongelmia. Ilmiselviä kuita ja automaattisia tallennuskohtia on niin runsaasti, ettei turhautuminen pääse iskemään. Mutta niille, jotka haluavat haastetta, on sitäkin saatavilla. Päätarinan läpäisyn jälkeen pelattavaa aukeaa nimittäin valtavasti. En paljasta mitä tapahtuu prinsessan pelastamisen jälkeen, mutta siihen sisältyy erittäin nostalgisia hetkiä N64-ajoilta, jänisjahtia ja rutosti lisää kuukeräämistä. Minulla on henkilökohtaisesti usein vaikea jatkaa pelaamista pääjuonen suorittamisen jälkeen, mutta Odyssey onnistui vetämään mukaansa jopa useiden kymmenien tuntien jälkeen. Uudet kuut ovat myös huomattavasti hankalampia ja tallennuspaikkoja on erikoispätkissä aikaisempaa vähemmän, joten taidot laitetaan kunnolla koetukselle. Jokaikisen kuun kerääminen onkin sen luokan saavutus, että sillä kelpaa ylpeillä.

Visuaalisesti Odyssey on herkullista silmäkarkkia, vaikka mukana on myös eriskummallisia juttuja, joita en odottanut näkeväni Mario-pelissä. Grafiikassa käytetään värejä upeasti ja ympäristöjen suhteen mielikuvitusta on käytetty jopa absurdeihin mittasuhteisiin asti. Miltä kuulostaa esimerkiksi Lounas-maailma, jossa asukit ovat käveleviä hyväntahtoisia haarukoita ja tulivuoren laava on kuumaa kastiketta, jossa uiskenteluun pitää riivata tulipallo-olio päästäkseen vuoren huipulla sijaitsevaan pataan taistelemaan lihanpalojen seassa sekopäistä lintua vastaan? Kuinka paljon mieltä laajentavia huumeita Nintendolla oikein napsitaan?

Edellinen sekoboltsimeininki ei ole edes pelin oudoin asia. Suurin kummallisuus ovat oikean näköiset ihmiset ja eläimet. Yksi kentistä on nimeltään New Donk City, jota asuttavat realististen mittasuhteiden näköiset ihmishahmot. Ja jo ennen tätä kohdataan muun muassa realistisen näköisiä otuksia, etunenässä tyrannosaurus, joka pistää silmään kuin raaka nenä keskellä otsaa. Hetkellisesti koin kauhistuttavia takaumia Sonic The Hedgehog 2016:n julkaisuun, mutta onneksi Odyssey onnistuu välttämään erilaisten visuaalisten tyylilajien sekoittamisen sudenkuopat. Pientä epätasaisuutta kokonaisfiilikseen se silti luo, joten aivan nappisuoritus audiovisuaalinen puoli ei ole, vaikka mukana on myös kerrassaan fantastisia hetkiä. Näistä jäi mieleen muun muassa upean nostalgiset 2D-tasoloikkaosuudet ja kaupungissa Marion kunniaksi järjestettävä musiikkifestivaali, jossa kuullaan myös pelin svengaava tunnaribiisi.

On kaikkiaan jotenkin vaikea käsittää, miten Nintendolla on yli 30 vuoden jälkeenkin näin fantastinen ote Mario-peleihin. Super Mario Odysseylle oli ennakolta helppo asettaa kovia tavoitteita, mutta nyt kun sen on pelannut läpi, voin hyvillä mielin kehua pelin saavuttaneen odotukset kirkkaasti. Kyseessä on yksinkertaisesti huipputason pelijulkaisu, jonka pelaaminen naurattaa, kummastuttaa, viihdyttää ja pitää otteessaan pitkään. Se on helposti mukana vuoden parhaimpien pelien joukossa ja lähellä pisteissä jopa täyttä kymppiä. Siitä se jää kuitenkin vain millin päähän johtuen tyylilajien sekoittamisesta johtuvasta rosoisuudesta ja tietystä kaavamaisuudesta. Huippuviihdyttävää tasohyppelypeliä Switchille hamuavalle Super Mario Odyssey on kuitenkin ilmiselvä pakko-ostos, joka ei varmasti jää kaduttamaan.

Super Mario OdysseySuper Mario OdysseySuper Mario OdysseySuper Mario Odyssey
HQ
HQ
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Upean värikäs ja mielikuvituksellinen, kuokuttavaa pelaamista piisaa useiksi kymmeniksi tunneiksi, sopii kaikenlaisille pelaajille, Cappyn kyvyt tarjoavat paljon hauskoja kokemuksia
-
Kuiden keräämisen kaavamaisuus kentistä toiseen, ulkoasun tyylilajit eivät toimi
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Super Mario OdysseyScore

Super Mario Odyssey

ARVIO. Kirjoittaja Arttu Rajala

"Miksi Mario ei hyppää!", raikaa taas taloista ja rappukäytävistä kautta maailman. Nintendon superstaran uutuuspeli on saapunut Switchille, ja tällä kertaa luvassa on eeppinen matka ympäri maailman, josta Homeroskin olisi ylpeä.



Ladataan seuraavaa sisältöä