Super Mario Bros. Wonder on laatua

Uusi Super Mario -peli on aina iso juttu. Nintendon ikoninen putkimies kavereineen on ihastuttanut seikkailuillaan pelaajia jo lähes 40-vuotta. Super Mario Bros. Wonderista erityisen mielenkiintoisen tekee sen paluu niin sanotusti juurilleen, sillä peli on Marion ensimmäinen perinteinen tasoloikka sitten New Super Mario Bros U:n (2012) eli samalla myös ensimmäinen sellainen Switchillä.

Mario kaveruksineen on tullut vierailulle naapurikuningaskuntaan ihmettelemään ihmeellistä kukkaa, joka voi muutella todellisuutta. Vierailu keskeytyy heti alkuunsa, sillä Marion arkkivihollinen Bowser varastaa kukan ja muuntautuu sen avulla lentäväksi linnakkeeksi vangiten kuningaskunnan asukkaat. Marion on aika puuttua peliin, kukistaa Bowser ja pelastaa kuningaskunta.

Super Mario Bros. Wonder on todellakin kuin tuulahdus menneiltä hyviltä ajoilta. Pelin ydin on oikeastaan identtinen alkuperäisen Super Mario Brosin (1986) kanssa. Toki peli on kokenut reilun kasvojenkohotuksen, ja saanut reippaasti uusia innovatiivisia ominaisuuksia koristelemaan seikkailua, mutta edelleen pohjaidea on tuttu ja turvallinen. Pelaajan pitää liikuttaa hahmoa sivusuunnassa pitkin esteratamaista kenttää, kukistaa vastaantulevia vihollisia muun muassa hyppimällä näiden päälle ja kerätä kolikoita matkan varrella ennen lipputankoon hyppäämistä ja kentän loppumista. Rautainen pelattavuus antaa oikean hallinnan tunteen hahmosta. Käskytys on viiveetöntä ja komennot sopivan selkeitä, jotta hahmo tekee sen mitä pitääkin vaivatta ja tarkasti niin kuin Nintendon peliltä voi odottaakin.

Peli käynnistyy kivana yllätyksenä hahmon valinnalla. Marion ohella peliä voi pelata muun muassa Luigilla, Peachilla, Toadilla ja Yoshilla. Klassisten kaverusten ohella pelattavana on myös muita tuttuja ja vähän tuntemattomiakin hahmoja, mikä on hyvä, sillä Super Mario Bros. Wonder tukee samanaikaista moninpeliä sohvalta jopa neljän pelaajan voimin. Hienosti pelittävän kotisohva-coopin lisäksi kanssapelaajia voi etsiä myös netin välityksellä. Vaikka hahmovalinnat ovat kiva lisä peliin, olin hieman pettynyt, ettei esimerkiksi Peachillä ja Luigilla ole tuttuja erikoisvoimia käytössä, jotka esiteltiin Super Mario Bros. 2:ssa. Yoshi ja Nabbit taas eivät ota vahinkoa pelatessa, mutta heille ei voi myöskään aktivoida Wonderin erikoisominaisuuksia.

Isoimmat uudistukset pelissä ovat hauskat voimat hahmoille. Mainoksissakin nähdyksi elefantiksi pystyy muuntautumaan taikakukan keräämällä. Elefantti pystyy kärsäänsä heilauttamalla iskemään viholliset tieltään. Kärsän voi myös täyttää vedellä ja sitä ruiskuttamalla vastustajat saa hetkellisesti tolaltaan mutta myös alueita kastelemalla palkitaan yllätyksin ja kolikoin. Toinen uusi erikoisvoimia on kuplien puhallus, joihin vangittu vihollinen on poissa pelistä. Useiden muiden taitojen ohella hahmon saa myös hyppäämään korkeammalle hetkellisesti leijuen, minkä takia hahmojen aikaisempien pelien vakioerikoiskyvyt on poistettu. Mielenkiintoisena lisänä tasoista kerättyjä erikoiskykyjä voi säästää talteen ja aktivoida pelin aikana halutessaan.

Erikoistaitojen lisäksi pelissä kerätään erilaisia taitomerkkejä, jotka antavat lisävoimia esimerkiksi korkeamman hypyn, nopean sukelluspyrähdyksen tai hahmon leijailemaan saavan ison hatun muodossa. Näitä taitoja ei voi pitää kuin yhtä kerralla ja ne ovat valittavana vapaasti jokaisen kentän alussa. Taidon valinta antaa kivaa strategista lisää seikkailuun ja mahdollistaa kenttien tutkailun uudelta kantilta.

Kenttäsuunnittelu on Wonderissa mainiota. Kentät pursuavat jos jonkinlaista koristetta ja tavaraa, joiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. Vaihtuvien aiheiden myötä pelaaja pääsee osaksi perinteisen juoksun ohella muun muassa sukeltelua ja vapaapudotusta, mutta myös auringon paahtamia aavikkoja ja jäisiä vuoria. Perinteinen reitti sisältää lähes poikkeuksetta jonkinlaisia oikopolkuja tai salareittejä, jotka palkitsevat pelaajaa aarteilla tai erilaisilla helpotuksilla. Kenttiin on piilotettu täysin yllättäviä, mutta myös hoksottimia vaativia salaisuuksia. Tällä tavoin jokainen kenttä palkitsee joko yllättäen tai päätellyn ratkaisun myötä jättäen hyvän mielen pelaamisesta. Helposti alkava peli korottaa vaikeustasoaan sopivan tasaiseen tahtiin menemättä kuitenkaan epäreiluksi tarjoten oikeaa haastetta kovimmillekin tasoloikkatouhottajille.

Super Mario Bros. Wonder on oletetusti upean näköinen. Kokonaisuutena peli oikein huokuu huolittelua jokaista yksityiskohtaa myöten ja sympaattista yleisilmettä korostetaan kirkkailla väreillä sekä pyöreillä muodoilla. Kentät hyödyntävät paljon aikaisempien pelien innovatiivisia ratkaisuja ja sekoittavat niihin paljon uusia ideoita luoden dynaamisen peliympäristön. Hahmot ovat suloisia ja animaatio eläväistä. Hahmot muun muassa reagoivat tapahtumiin erilaisin ilmein ja pienillä lisäliikkeillä, kuten putkesta kurkistelulla tai karanneen hatun kiinniottamisella. Mukaan on mahtunut myös muutamat hahmot, kuten hieman oravaa muistuttava ja pähkinöitä sylkevä Skedaddler, joiden ilme tuntuu poikkeavan pelin piirroslinjauksesta enemmän yksityiskohtaisella tyylillä ja täten istuvan huonommin kokonaisuuteen. Tällaisia olioita ei ole kuin muutama useista kymmenistä vastuksista, joten ei tästä ongelmaksi ole, mutta siitä huolimatta se on selvästi huomiota herättävä valinta. Nintendo Switch OLED pyörittää peliä erittäin sujuvasti pelasipa televisiosta, OLED-näytöltä ja vaikka useamman pelaajan voimin. Latauksetkin menevät hujahduksessa.

Äänipuoli on myös todella viimeisteltyä. Ääniefektit myötäilevät sopivasti ikonisia ääniä yhdistellen sopivassa määrin vanhaa ja uutta sekä pehmeää ja suloista miellyttävän kuuloiseksi kokonaisuudeksi. Hahmojen reipasta ja energistä höpötystä suolletaan sopivissa määrin, jottei menoon pääse kyllästymään. Tosin Marion tietyt huudahdukset kuulostavat häiritsevästi Hessu Hopolta ja vaikean kentän nopeat uusintayritykset alkavat tympäistä jatkuvien samojen fraasien liiallisen kuulemisen vuoksi. Aikaisemmin mainittujen joukkoon kuulumattomien ratkaisujen joukossa on myös ääninäyttelyä. Kenttiin sijoitellut kukat puhuvat varsin normaalisti englantia, joka erottuu muusta äänimaailmasta varsin selkeästi. Vielä kun kukkien pohdinnat eivät suoranaisesti ole vihjeitä vaan ennemminkin jotain yleistä löpinää, tekee se niistä entistä joukkoon kuulumattomampia. Musiikki on kuitenkin ihanan reipasta ja energistä tunnelmointia, mikä istuu mainiosti näytettyyn pelikuvaan ja kyseessä olevaan maailmaan. Alkuperäisen Mario-pelin tapaisia korvamatoja ei joukossa ole, mutta yleisesti musiikki vahvistaa reipasta seikkailua osuvasti.

Super Mario Bros. Wonder on ensiluokkainen tasoloikka. Nintendo on onnistunut upeasti uusimaan tutun konseptin persoonalliseksi ja laadukkaaksi seikkailuksi hyödyntämällä hyväksi todettua ratkaisuja vuosien varrelta ja lisäämällä joukkoon ison määrän veikeitä ominaisuuksia ja persoonallisia valintoja. Kirby-pelien tavoin Wonder ei myöskään sorru lapsellisiin ratkaisuihin tai japanilaisiin outouksiin missään vaiheessa toisin kuin Zelda- ja Pikmin-pelit ovat tupanneet tehdä. Näin monipuolisen ja hallitun kokonaisuuden yhteydessä olisi kuitenkin ollut jo ihme, jos jotain pieniä kömmähdyksiä ei olisi päässyt läpi, kuten ilmeestä poikkeavat viholliset tai puhuvat kukat. Kokonaisuus on kuitenkin kaikin puolin upea ja riemukas tasoloikka koko perheen iloksi. Hyvä Nintendo!