Street Fighter 6 epäonnistuu vain tarinatilansa osalta

Pelasin Street Fightereita siitä Street Fighter II -pelistä asti aina neloseen saakka melkein jatkuvasti. Sen jälkeen pelisarja alkoi keskittyä asioihin, joita en arvostanut. Siksi olenkin ollut innoissani Street Fighter 6 -pelistä, joka toivottavasti palaisi juurille eli siihen tappelemiseen. Näin onneksi onkin, ja toisaalta taas ei.

Tällä kertaa tarjolla ovat Fighting Ground, Battle Hub ja World Tour. Kaksi viimeksi mainittua ovat ne vetonaulat. Battle Hubin on tarkoitus olla paikka, jossa pelaava kansa voi oleskella, ja tehdä siinä sivussa kaikenlaista (kuten pelata retroilevia pelihallipelejä). Samalla sitä omaa avatar-hahmoa voi tuunailla monin eri tavoin. World Tour saattaa olla vastaus Capcomin saamaan kritiikkiin koskien sitä, että Street Fighter V julkaistiin ilman yksinpeliosuutta. Fighting Ground on sitten sitä klassista Street Fighteria, jossa läiskitään kaveria turpaan joko paikallisesti tai verkon välityksellä.

Päivän innovaatio on Drive Gauge, jossa monen aiemman Street Fighterin ominaisuudet tulevat yhteen kuusiosaiseksi mittariksi. Se täyttyy automaattisesti, jos ei tee mitään tai onnistuu tekemään onnistuneita vastahyökkäyksiä (Drive Parry). Vastaavasti mittari tyhjenee, jos käyttää liiaksi tiettyjä toimintoja tai ottaa muuten turpaansa. Tyhjeneminen johtaa avuttomaan Burnout-tilaan, jolloin on vaarassa ottaa kunnolla iskua.

Capcom on niin ikään koettanut tavoittaa uutta yleisöä. Erikoishyökkäyksien tekeminen ja eri osa-alueiden yhteyksien ymmärtäminen on paljon isommassa roolissa kuin esimerkiksi Tekkenissä. Näin ollen mukana on uusi ohjaustapa nimeltä Modern, jossa hyökkäykset tehdään vain yhdellä napilla. Tämä tietenkin johtaa mahdollisuuteen "spämmätä" erikoisiskuja, koska suoritus vaatii ainoastaan yhden napin painalluksen. Mukana on myös Dynamic, joka muuntaa hyökkäyksen sen mukaan, missä pelaaja on suhteessa vastustajaan. Näin ollen suorituksen tekeminen vaatii lähinnä nappien hakkaamista. Viimeksi mainittua ei kuitenkaan voi käyttää verkkopelissä ilman rajoituksia, sillä se sotkisi pelin tasapainon pahanpäiväisesti.

Ytimeltään Street Fighter 6 on edelleen loistava tappelupelisarja. Ohjattavuus on suorastaan taianomainen, ja heti tuntee olevansa kuin kotonaan, vaikka muutoksiakin on tehty. Parry-järjestelmä on mukana nimellä Drive Parry, ja se antaa mahdollisuuden tehdä täydellinen torjunta oikeaan aikaan. Moinen lisää ulottuvuuden peliin, jota ei ole nähty sitten Street Fighter III:n. Drive Gauge puolestaan on hieman erikoinen lisä, mutta se toimii ihailtavasti. Päivitetyt Super Combot kera kolmiosaisen mittarin on selkeä ja hyvä. Street Fighter 6 on erittäin viihdyttävä peli.

Capcom on tehnyt hyvää työtä pelin ytimen säilyttämisessä, ja lisännyt mukaan uusia ominaisuuksia, jotka tekevät uudesta pelistä paremman kuin Street Fighter V. Melkein kaikki muu tuntuu kuitenkin askeleelta taaksepäin.

Jostain syystä Capcom on valinnut pelin teemaksi Def Jamin ollakseen tuoreen tuntuinen. On hip hopia, graffitia ja bling blingiä unohtamatta runsasta purppuraa, mikä saa pelin muistuttamaan Saints Row'ta. Tämä tuo mukanaan kaksi ongelmaa. Def Jam oli tuoretta ja innovatiivista silloin 20 vuotta sitten. Ja Saints Row on parodia katujengeistä. Näin ollen Street Fighter 6 tuntuu sekä vanhalta että parodialta.

World Tour on se paljon hehkutettu yksinpelitila. Ohjattavuus tuo mieleen Shenmuen, sillä pelaaja juoksee ympäri Metro Citya itse tehdyllä hahmollaan kehittymässä alati vahvemmaksi Luken ohjauksessa. Pelimuoto on eittämättä mittava ja kunnianhimoinen, ja tehty yllättävänkin päteväksi roolipeliksi eri ominaisuuksineen kaikkineen. Kaikki kuitenkin tuntuu vanhalta ja halvalta.

Esimerkiksi grafiikka on hyvinkin alkeellista, ja kaikki henkilöhahmot erottuvat muusta maailmasta usein toistuvine liikesarjoineen. Heille voi puhua ja haastaa taisteluun. Kaikki dialogi on kirjallisessa muodossa, ja pelaajan puhuessa keskustelukumppanit sanovat iskulauseita tyyliin "Alrighty" ja "Yeah man". Hyvinkin alkeellista siis.

Sivutehtäviä ja alati kovempia vastuksia päihittämällä kartutetaan kokemustasoa ja tullaan näin vahvemmaksi. Omaa suoritusta voi myös parantaa erilaisilla käyttöesineillä ja pukeutumalla muodikkaasti. Kyse on mitä alkeellisimmasta roolipelistä yhdistettynä Street Fighteriin. Perinteinen tarinatila olisi ollut paljon parempi valinta. Ja miksi Capcom ei voinut tehdä kuten Netherrealm Studios ja kirjoittaa tarinan, jossa kaikki hahmot ovat mukana?

Jäljelle jää peli, josta tulen taas nauttimaan vuosien ajan siksi, että ne perusteet ovat pysyneet ennallaan jo vuosikymmeniä. Tehosteita olisi voinut olla mukana vähemmänkin, eivätkä uudet tappelijat varmasti kohoa samalle viivalle klassisten kanssa. Lopulta tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Julkaisussa on valitettavasti mukana ainoastaan 18 tappelijaa, mutta on selvää, että kuudes Street Fighter pysyy pinnalla siihen saakka, kunnes Street Fighter 7 julkaistaan.

Osa pelaajista varmasti arvostaa World Tourin yksinpeliosuutta, mutta siihen olisi silti pitänyt panostaa enemmän ollakseen moderni ja pelattavuudeltaan parempi. Muuten kyseessä on pätevästi toteutettu tappelupeli, jonka luomalle pohjalle on hyvä rakentaa. Ja sehän on tärkeintä.