Stephen King: Billy Summers (kirja)

Olen vuosien varrella arvioinut yhden jos toisenkin amerikkalaisen kirjailija Stephen Kingin (s. 1947) teoksen, ja lukenut niitä vielä useampia. Kokemusta on karttunut jo sen verran paljon, että ani harvoin tarina pääsee enää yllättämään. Tarkoitan tällä sitä, että ennakkokäsitykseni tulevasta ei yleensä muutu merkittävästi lukukokemuksen edetessä. Billy Summers on juuri tällainen yllätys, sillä epäonnistuneesti nimetyn romaanin taakse kätkeytyy oivaltavasti ja kekseliäästi kerrottu tarina, joka jättää lukijansa pohtimaan monia elämän syvällisiä kysymyksiä. Näistä voisi mainita muun muassa hyvän ja pahan, moraalin, kunnian, kuoleman ja velvollisuudentunteen.

Billy Summers on noin 40-vuotias Irakin sodan veteraani, joka Yhdysvaltoihin palattuaan on ajautunut käyttämään tarkka-ampujan koulutustaan uudella tavalla. Hän poistaa kuvioista pahoja miehiä, eli on suomeksi sanottuna palkkamurhaaja. Billy ottaa vastaan vielä yhden keikan, ja kuten kirja itsekin tiedostaa useampaan kertaan, juuri se viimeinen keikka menee pieleen. Pääosassa on siis keski-ikäistyvä sotaveteraani, jonka ammatti ja toimet perinteisesti käsitetään pahoiksi. Mutta onko Billy Summers lopulta kuitenkaan paha? Tämän enempää tarinasta ei kannata ennalta tietääkään. Kunhan vain lukijana luottaa siihen, että King osaa tarinansa kertoa yllättävällä tavalla.

Lukukokemuksena katsojan viihtyvyys ei säily kaiken aikaa tasaisena. Ensimmäisen puolikkaan aikana on pitkiä jaksoja, joita lukiessaan miettii, onko tällä ja tuolla asialla lopulta kuitenkaan suurta merkitystä. Monessa tapauksessa ei ole, mutta kaikki kerrottu syventää katsojan ymmärrystä Billy Summersin ajatusmaailmasta ja häntä ympäröivistä ihmisistä. Ammattinsa vuoksi Billy ei voi olla juuri kenellekään rehellinen, ja vielä vähemmän hän voi luottaa ihmisiin. Tämä lyö hänen persoonaansa leiman, joka kulkee läpi kirjan alusta loppuun.

Stephen Kingin tarinoille ominaiseen tyyliin henkilöhahmoja on erittäin runsaasti, eikä kaikkien merkitys meinaa pysyä mielessä. Jonkinlainen ensimmäisille sivuille koottu henkilögalleria olisi ehkä auttanut. Toisaalta se olisi saattanut tehdä puolivahingossa keskeisiä juonipaljastuksia ennen aikojaan. Onneksi ne tärkeimmät henkilöhahmot erottuvat sen verran hyvin muusta hälinästä, että lukiessaan pysyy riittävän hyvin kärryillä.

Kingillä on ollut tapana se, että hän viittaa kirjoissaan aiempiin tarinoihinsa, ja toisaalta loppuratkaisut eivät aina onnistu lukijaa vakuuttamaan. Ilokseni voin kertoa sen, että loppuratkaisu on onnistunut. Se jättää katsojan tyytyväiseksi siitä, että tarina on kerrottu, ja toisaalta lukemaansa miettii vielä pitkään senkin jälkeen, kun kirja on palautettu takaisin hyllyyn tai kirjastoon. Billy Summers viittaa Kingin aikaisempiin teoksiin Hohto ja Musta torni. Muitakin on ehkä juoneen ujutettu, mutta en huomannut niitä.

Kingin hovikääntäjä Ilkka Rekiaro tekee totutun loistavaa työtä, ja käännöstä voi luonnehtia ajoittain jopa oivaltavaksi. Kaikkia fraaseja ei ole käännetty suomeksi, mikä on ollut toimiva ratkaisu. Vain kourallinen lyöntivirheitä on tekstiin jäänyt, joten valittamisen aihetta ei ole.

Billy Summers ei ehkä vakuuta nimellään tai lähtökohdallaan, mutta loppuun asti lukeva saa vastineeksi jotain enemmän kuin odottikaan.

King, Stephen, Billy Summers, s. 509, Tammi 2021

Gamereactorin arviot Stephen Kingin kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:
1. Uinu, uinu, lemmikkini
2. Musta torni
3. Tukikohta
4. Se
5. Laitos
6. Hohto
7. Tohtori Uni
8. Keveys
9. Ruususen uni
10. Buick 8
11. Kolkuttajat
12. Doloreksen tunnustus
13. Kuvun alla
14. Tulisilmä
15. Mitä enemmän verta
16. Christine
17. Billy Summers