Steel Battalion: Heavy Armor

Vuonna 2082 tietokonevirus on levinnyt ympäri maailman ja tuhonnut joka ikisen tietoverkon mennessään. Ihmiskunta on ajautunut takaisin teknologiselle kivikaudelle, valtioiden infrastruktuurit ovat riekaleina ja kaiken kaaoksen keskellä leimahtaa sota, joka uhkaa nielaista koko planeetan. Eturintamassa marssivat Vertical Tankit, jotka eivät ole niinkään huippumoderneja taistelurobotteja, vaan raskaita ja karkeita panssariajoneuvoja.

Eteen avautui nopeasti tuttu näkymä: New York. Kaupunki on kuitenkin pelissä puoliksi tuhottu, ja tornitalojen rauniot kylpevät paksussa savussa. Muutamat maamerkit, kuten Vapauden patsas, nousevat esiin taivaanrannasta, mutta muutoin ensikosketus tähän ikoniseen maisemaan on lohduton kuin Normandian maihinnousu. Laivat, jalkaväki, jopa mechit - kaikki revitään rikki räjähdysten keskellä. Sodan usva ja läpi paistava valaistus pistivät silmään omalla karmealla kauneudellaan, mutta muuten grafiikat eivät tässä versiossa kestäneet lähempää tarkastelua.

Kehittäjät kuvailivat Heavy Armoria ensimmäisen persoonan räiskintänä, jossa on Steel Battalionin henki. Vertauksessa on ainakin hieman itua, ja vain perinteisen Xbox-ohjauksen yhdistäminen Kinectiin auttaa erottamaan pelin selkeämmin lajityypin kaavoista. Varsinainen liikkuminen ja tähtääminen on säilytetty tavallisella ohjaimella, joten ydinmekaniikka on lajityypin harrastajille tuttu. Kinect täydentää kokemusta niiltä osin, mihin ohjaimen napit eivät veny.

Pelaaja istutetaan keskelle Vertical Tankin hermokeskusta, tunkkaista ohjaamoa, jota täyttävät lukuisat kontrollilaitteet. Näkymä esitetään hahmon silmistä kuin itse pilotin pallilla ollessa, ja vipuja ja kytkimiä voi hypistellä kädenliikkein. Esimerkiksi periskooppinäkymään siirrytään vetämällä kädellä ylhäältä alas. Ohjaamosta on myös mahdollista kavuta ylös saadakseen laajemman näkökulman taistelukenttään, mutta tällöin altistaa itsensä vihollisen tarkka-ampujille. Yöaikaan sijoittuvia tehtäviä varten ohjaamosta löytyy jopa valokatkaisin, ja voipa pelaaja myös käynnistää itsetuhomekanismin viimeisenä vaihtoehtonaan. Kaikki tämä on tuttua Steel Battalionia, Kinectistä huolimatta.

Mikä on uutta tässä versiossa, pelaajan rinnalla ohjaamossa istuu nyt myös kaksi toveria. Jokaiseen Vertical Tankiin kuuluu kolmen hengen miehistö. Siinä missä pelaaja hoitaa varsinaisen ohjaamisen, tekoäly vastaa navigoijan ja konetulimiehen rooleista. Navigoija auttaa luovimaan vaarojen ohi ja osoittamaan sopivan reitin taistelukentällä. Konetulimies tekee selvää jälkeä vihollisen jalkaväestä. Vetämällä kädellä sivulta toiselle näkymä kääntyy, ja tällöin voi kommunikoida miehistön kanssa tai motivoida näitä.

Kyseessä ei ole pelkkä visuaalinen jippo, vaan se on oleellinen osa pelin pyrkimyksiä rakentaa jännitteitä taistelun tuoksinnassa. Yhdessä vaiheessa demoa navigoija päätti hylätä paikkansa ja luikkia tiehensä, mikä pakotti kiskaisemaan tämän takaisin sisään ja läimäyttämään tälle järkeä päähän. Vaihtoehtoisesti karkurin voisi antaa mennä ja yrittää sopeutua vajaamiehitykseen. Mutta miinakenttien ylittämisestä tulisi samalla paljon vaivalloisempaa.

Pelaajan käyttäytyminen ohjaamossa vaikuttaa pelin kulkuun. Riittääkö energia tovereiden kannustamiseen vai laiminlyökö ryhmänjohtaja velvollisuutensa? Kelvoton pilotti saattaa lopulta löytää itsensä ypöyksin valtavan sotakoneen puikoista, mikä voi hyvinkin sinetöidä sooloilijan kohtalon. Nimittäin jo yksin aseiden käyttö vaatii useita vaiheita, mikä tekee koko tankin hallinnasta - jos ei aivan mahdotonta - ainakin viihdyttävällä tavalla musertavan tuntuista.

Steel Battalionista halutaan helpommin lähestyttävä, helpommin ohjattava, mutta ei pinnallisempaa. Lähestyttävyyttä helpottaa muun muassa se, että toisin kuin alkuperäisessä, Heavy Armorissa kuolema ei ole päätepysäkki. Vaikka oman VT:n räjäyttäisi itsetuholla taivaan tuuliin, peliä ei tarvitse aloittaa alusta, vaan taisteluun voi hypätä edellisestä tallennuspisteestä. VT:t tuntuivat nyt myös nopeammilta, mutta tähtääminen on edelleen vaativaa. Mitä taktiikoita taisteluissa käyttää, se on täysin itsestä kiinni. Varuillaan on aina oltava, sillä kimppuun saatetaan käydä mistä suunnasta tahansa - kaikki aseet on suunnattu pelaajaa kohti.

Steel Battalion: Heavy Armor ehdottomasti hyötyy myös Kinectistä. Voisi toki väittää, että pelaamiseen tarvitaan edelleen ylimääräisiä lisälaitteita, mutta Kinect on moneen olohuoneeseen käytännöllisempi vaihtoehto kuin ensimmäisen pelin jättimäinen, nappeja ja kytkimiä vilisevä mechin kojelauta.

Esittely ei silti nostanut odotuksia aivan kattoon, sillä se osoitti myös akuutin tarpeen viimeistelylle. Liikkeentunnistus kaipaa vielä työtä, eikä se aina osannut tulkita oikein pelaajan eleitä. Myös harmahtava ja yksityiskohdiltaan vaatimaton grafiikka painaa mieltä. Mutta samaan aikaan sisäisten ja ulkoisten taisteluiden luomat jännitteet tuntuvat kutkuttavilta ja voivat luoda juuri sellaisen taktisen komponentin, joka lopulta kompensoi tekniikan notkahduksia. Vielä on vaikea sanoa, nouseeko uusi Steel Battalion edeltäjänsä kaltaiseksi kulttisuosikiksi, mutta konsepti on kohtalaisen lupaava. On myös mukava nähdä, että Kinectillekin alkaa viimein tulla muutakin kuin vain bilehömpötyksiä.