Starship Troopers: Extermination -pelin konsoliversio on sekä toimiva että kamala

Nähtyäni trailerin Starship Troopers: Extermination -julkaisusta, innostuin siitä välittömästi. 16 ihmisen yhtäaikaisen verkkopelaamisen mahdollistava teos sisältää myös kevyen kampanjamoodin, mutta parhaat panokset on ladattu online-puolelle. Harmillisesti juuri verkkopelin yllä leijuu sakea musta pilvi.

Alkuvuodesta 2024 hämmästeltiin Helldivers 2 -julkaisua, joka keräsi valtavasti suosiota ensimmäisten kuukausien aikana. Sittemmin meno on laantunut, mutta uusi, alienimaisten otusten lahtausta sisältävä toimintapeli maistuu aina. Yksinpeleistä innostuvien ei kannata kuitenkaan innostua liikaa kampanjamoodista, jonka kahlaa helposti läpi muutamassa tunnissa.

Suoraviivaista toimintaa ja 25 tehtävää käsittävä ja putkimaista läpijuoksua sisältävä kampanja ihmetyttää siinä mielessä, että miksi moiseen on edes kehdattu vaivautua. Kenties haluttiin hieman ruutuaikaa Casper Van Dienille, joka patsastelee ruudulla silmälapun kera tehtävien välissä kertomassa seuraavat tavoitteet. Vastineeksi onnistumisesta saat pari kehua ja kivikasvoisen ilmeen, tai vastaavasti irvistyksen, mikäli palaat tukikohtaan ruumisarkussa.

Kampanja ei aidosti herätä oikein mitään tunteita, paitsi kentällä mukana kulkevien tekoälybottien terävät kommentit sopivat tilanteisiin kuin nenä päähän, joten ainakin ääninäyttelystä voi jakaa kehuja. Kaikki muu onkin sitten harvinaisen tylsää puuhastelua, sillä ensinnäkin pimeys tuntuu olevan kehitystiimin jonkinasteinen fetissi. Pimeässä ei näe kovinkaan kauas edes taskulampulla, mutta kolmen AI-sotilaan ansiosta lähestyvästä vaarasta saa tietää samalla sekunnilla, kun henki on uhattuna. Botit nimittäin aloittavat millintarkan ammuskelun oikeaan suuntaan ja vieläpä kertovat lähestyvistä otuksista suullisesti, jolloin mikään ei ole helpompaa kuin alkaa itsekin ampumaan valojuovaluotien viitoittamana. Ainoa ero on siinä, että omat luodit ja muut kilkkeet tekevät paljon enemmän tuhoa, jolloin vaaran eliminoinnissa päävastuu on silti pelaajalla. Harmittavasti räiskiminen ei kuitenkaan tunnu kovin tuhovoimaiselta ainakaan perustason aseilla, jytkyttimiin olisi voitu ladata enemmän munaa. Myöskään alienien ääntely ja oman tiimin saaman vahingon aiheuttamat äänet jättävät melko valjun maun.

Kampanjan tärkein asia heijastuu moninpeliin, sillä oman hahmon tasot ja aseisiin avattavat perkit ynnä muut hyödykkeet kerryttävät tehosteita isojen poikien tehtäviin. Kokonaisuutena lineaarinen, tylsä ja samoja asioita toistava putkijuoksu kannattaa kuitenkin unohtaa heti läpäisyn jälkeen. Varsinkin, kun yksi hyvin häiritsevä bugi on toistunut muutamaan otteeseen: tekoälybotit ovat jääneet ruumiskasoihin jumiin, sillä alienien raadot eivät maadu tai tuhoudu millään tavalla. Pahimmillaan olen joutunut sooloilemaan tehtävän loppuun yrittäessäni turhaan keksiä keinoa kumppaneiden irrottamiseksi.

Verkkopelipuolella ensikokemukseni oli lievästi sanottuna karmea. Eteneminen kun on pahimmillaan silkkaa diashow'ta etenkin sektorilta toiselle siirryttäessä. Syytä voi vain arvailla, mutta uskon pelin lataavan uusia alueita ja vihollisia, joka aiheuttaa voimakasta freimien putoilua. Silloin kuitenkin kaikki toimii mainiosti, kun käydään asemasotaa yhdellä alueella, vaikka alienien kuhina olisi tavallista runsaampaa. Yksi riesa syntyy myös tästä, sillä kuten edellä mainitsin - otusten ruumiit eivät maadu millään tavalla, jolloin seassa liikkuminen on karmeampi kokemus kuin tunnin yhtäjaksoinen ajelu bussin kyydissä mukulakivien peittämällä tiellä. Kun tähän yhdistetään yöaikaan käytävät taistelut, on meno samaan aikaan sekä kaaosmaisen kivaa että karmeaa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun yritetään paikata oman tukikohdan kolhuja aikarajan puitteissa ennen seuraavaa vihollisaaltoa Horde-pelimuodossa, joka on yksi parhaista tehtävämuodoista runsaan toiminnan ansiosta. Kokemuksilla on toki eroa sen mukaan, miten osaavan tiimin kanssa operoidaan, mutta yleisesti ottaen viihdearvo on hyvällä mallilla vain parhaita puolia arvioidessa. Lisäarvoa saadaan myös eri vaikeustason tehtävistä ja vaihtelevista operaatioista, vaikka pääpaino onkin otusten lahtaamisessa ja tukikohtien rakentelussa.

Sekin yllättää, että miksi päivänvalossa käytävät kamppailut ovat olleet niin vähän esillä. Arvosanaan voi heti lisätä 2 pykälää lisää plussaa, kun näkeminen on aivan eri tasolla. Yöteema on nimittäin dominoinut myös online-puolella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Myös kamppailuihin liittyminen on sekin pienimuotoinen seikkailu joka kerta, sillä odotusajan lisäksi pakotetaan katsomaan sama videoklippi, jonka jälkeen joko liitytään peliin tai saadaan ilmoitus "liittyminen epäonnistui", ja kaikki alkaa taas alusta. Oma ryhmä sentään pysyy kasassa tässä kohtaa, mutta sen kokoaminen vaatii kikkailua, mikäli pelataan eri alustoilla. Kutsuminen kun ei ole mahdollista kuin oman alustan kamuille. Ainoa vaihtoehto on laittaa haku päälle samaan aikaan, jolloin päädytään samaan peliin. Tämän jälkeen voi toki laittaa pelin sisäistä kaverikutsua, joka helpottaa elämää, mutta loppuun asti tätä ei ole mietitty.

On sääli, että useimmiten viihdyttävää menoa tarjoava Starship Troopers: Extermination on toteutettu teknisesti näin huolimattomasti, mutta arvosanaa voi nostaa pari pykälää jos bugit saadaan liiskattua päivitysten avulla. Nykyisessä muodossaan tämä on köyhän miehen Helldivers 2, joka ei herätä vastaavanlaista innostusta kuin alkuvuoden onnistuja.