Star Wars: The Mandalorian (Disney+), 3. kausi

The Mandalorianin kolmas kausi sai vahvan startin, mutta kovimpien fanienkin on tunnustettava, että sarjalla on tapana kadottaa painopisteensä siirtyen perinteiseen "viikon hirviö" -rakenteeseen. Tämä on helppo unohtaa, sillä kauden viimeiset kaksi jaksoa onnistuivat kokoamaan yhteen hajanaisia tarinalinjoja isoon taisteluun Mandaloren pinnalla puhumattakaan hyvin tehdyistä toimintakohtauksista ja näyttävistä maisemista. Mutta Obi-Wan Kenobin malliin on muistettava, että sarjan painopiste oli hukassa näyttävästä päätöksestä huolimatta.

Sarjan painopiste ei siis ole enää vain Din Djarinin tarinassa vaan mandaloorien kansassa yleisemmin. Peliliike on hyvä, sillä kokonaisuus vahvistuu uusilla hahmoilla kuten Kryze ja Axe Woves. Ongelma on enemmänkin rakenteellinen, ja ennen kaikkea jakso Jack Blackin ja Lizzon kanssa tuntuu ajanhukalta. Jaksojen kesto vaihtelee suurestikin, ja aikaa on toki vain rajallisesti siihen, että päästään loppuun saakka tyydyttävällä tavalla.

On vaikea ymmärtää tekijöiden intoa lisätä mukaan lillukanvarsia, kun mandaloorien taisto omasta planeetastaan on muutenkin niin mielenkiintoinen. Osa näistä sivujuonteista toimii hyvin, kuten Carl Weathersin Greef Karga, mutta toiset tuntuvat huonosti tehdyiltä, eivätkä kaikki osat aina istu hyvin osaksi muuta kokonaisuutta.

The Mandalorian osaa esittää mahtavia kohtauksia ja luoda jännitystä. Näin se on edelleen suunnannäyttäjä Star Warsille, mutta se punainen lanka olisi tärkeää löytää.

Onneksi The Mandalorian näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin koskaan aiemmin. Lisäksi näyttelijäsuoritukset ovat loistavia (pois lukien Lizzo) aina Pedro Pascalista Giancarlo Espositon Moff Gideonista ja Katee Sackhoffin Bo-Kataniin saakka.

The Mandalorianin kolmas kausi on katsomisen arvoinen. Se ei ole niin hyvä kuin ehkä olisi voinut olla, mutta huonoa viihdettä se ei ole.