Squadrons on EAn uusi toivo saada kaikki irti Star Wars lisenssistään. Onkin ilo kertoa että uusi avaruusräiskintä on aika timmissä kunnossa, vaikka se ei saisikaan tehtyä Kessel juoksua 12 parsecissa.
Pelin 14 (16 prologi mukaanluettua) tarinatehtävää kutsuvat pelaajan taistelemaan kummallakin puolella sotaa. Pelissä pääsee kokemaan tarinan sekä New Republicin että Empiren näkökulmasta. Tarina on ihan pätevä, mutta jättää vähän hampaankoloon - Empiren kampanja tuntuu lähinnä karikatyyriltä.
Pilottien välinen keskustelu tuo tarinan henkilöhahmojen personaallisuuden esiin parhaiten. Tehtävien välissä pääsee hengailemaan lentokonehalleissa ja juttelemaan NPCeille, joskaan erinäisiä dialogivaihtoehtoja ei ole tarjolla. Pelaaja joutuu passiivisesti kuuntelemaan yksinäisten hahmojen monologeja tai seuramaan keskusteluja sivusta. Osa näistä tarinoista jotka pääset kuulemaan linkittyvät elokuvien tapahtumiin tavalla joka miellyttää faneja, mutta interaktiivisuuden puute vuoropuheluissa tekee kokemuksesta äänikirjamaisen.
Kampanjatehtävät ovat sangen tavallisia avaruusräiskintäseikkailuja, mutta Star Wars teema lisää niihin hohtoa. Itseasiasiassa tutut tarinaelementit auttoivat minun kiinnostustani tarinaa kohtaa. Kampanjan kesto on noin 10-12 tuntia, joskin sen läpi on mahdollista kiitää nopeamminkin. Vaikeimalla vaikeusasteella pelaamalla ja kaikki sivutehtävät kolumalla kestoa taasen voi pidentää pari tuntia. Mielestäni normaali vaikeusasti takasi sangen tasapainoisen kokemuksen, joskin matkan varrella on pari pientä vaikeuspiikkiä.
Pelissä lennetään kahdessa eri laivueessa, Vanguardin (New Republic) ja Titanin (Empire) siipien alla. Kummankin puolen aluksissa on oma tuntunsa ja fokuksensa. Esimerkiksi Tie Fighterit ja X-Siivet ovat kummatkin monipuolisia perusaluksia, mutta kummaltakin puolelta löytyy pommittajia, tukikoneita ja muita spesifimpejä aluksia. Oman aluksen voi myös helposti uudelleenbalansoida omiin tarpeisiin. Esimerkiksi jos on tulen alla, voi kanavoida kilpiin lisää voimaa. Yhtälailla hyökkäyskannalla voimansiirrossa voi painottaa laasereiden tulivoimaa. Tehtävien välissä voi vaihdella alusten osia tarpeen mukaan.
Monipeli koostuu kahdesta eri pelimuodosta, standardista deathmatch ottelusta (Dogfight) ja strukturoiduimmista Fleet Battles-taisteluista. Tykkäsin dogfight-taisteluiden yksinkertaisuudesta, mutta Fleet Battles tarjoaa mielenkiintoista vaihtelua niihin, varsinkin jos olet hyvin keskenään kommunikoivassa tiimissä. Niissä likutaan useiden tasojen läpi tasapainotellen tiimimoraalia ja eri objektiivejä. Moraalin ollessa korkea voi hyökätä seuraavien haasteiden kimppuun. Fleet Battles -otteluissa on pidempi kesto ja uniikki tempo, joskin toisinaan tuntuu että et voi hyökätä vain sen takia että peli sanoo niin. Dogfight-taisteluissa taas pääsee kokemaan korkeaoktaavisten taisteluiden intensiivisyyden puhtaimmillaan.
Pelissä hyvä määrä sijainteja joista osa on tyrmäävän kauniita. Niistä parhaat on kierrätetty monipeliin. Tukikohdat ja asteroidit luovat näyttävät kontrastin avaruutta vasten. Tietenkin pelin varsinaisia tähtiä ovat avaruusalukset ja niiden ikoniset muodot. Äänisuunittelu ja -raita varsinkin parantavat niiden autenttisuutta entisestään.
Pelissä on sijajärjestelmä joka motivoi parantamaan taitojaan monipelissä. Haasteita päihittämällä voi tienata pisteitä joilla ostaa kosmeettisia parannuksia ja lisäosia aluksiinsa. Sen lisäksi omaa alusta voi koristella niin sisältä kuin ulkopuoleltakin.
Tarinan ja monipelin lisäksi tarjolla on treenialue niille jotka haluavat yksinään. Tätä ominaisuutta voisi kuitenkin laajentaa enemmän. Tämän lisäksi teknisiä virheitä löytyy - esimerkiksi tehtäviä joutuu välillä uudelleenaloittamaan bugien takia. Näistä pikkuvioista huolimatta peli piti minut tyytyväisenä koko kestonsa ajan, ja tarjosi viellä sen jälkeenkin vastinetta rahoille monipelissä. Siihen nähden että kyseessä ei ole aivan täysihintainen peli, siinä on hyvän verran sisältöä. Avaruuslentelyssä on myös paljon kehitysvaraa tulevaisuutta silmällä pitäen.