Star Wars Outlaws tavoittaa tunnelman, mutta pelattavuus on yksinkertainen

Star Wars Outlaws on pelattavuudeltaan yksinkertainen, ja pelin rakenne voisi olla parempikin. Siitä huolimatta pidin kokemastani, vaikka Massive Entertainmentin luoma pelattavuus onkin turhan yksinkertainen. Tarjolla on silti varsin miellyttävä Star Wars -kokemus niin äänimaailman, ulkoisen olemuksen, ääninäyttelyn kuin tehtäväsuunnittelun osalta.

Pelaaja häärii alamaailman kartellien parissa tehden tehtäviä yhdelle jos toisellekin, tutkailee avoimia maisemia Speederillä, kerää roinaa oman Blasterin, Speederin ja avaruusaluksen päivittämiseksi ja tutustuu asiantuntijoihin hahmonkehityksen merkeissä. Taistelumekaniikka on yksinkertaista, joskin toimivaa, suojista ampumista ja Uncharted-peleistä tuttua loikkimista. Siinäpä se sitten onkin. Pelattavuus on kuitenkin ripoteltu sinne pelikokemuksen väliin, ja kun muut osa-alueet on tehty hyvin, on tarjolla se paras Star Wars -kokemus pitkään aikaan.

Kay Vess on kotoisin Canto Bightista, ja asunut koko elämänsä kadulla tarpoen pettymyksestä toiseen. Sitten Vess päätyy takaa-ajetuksi rikolliseksi, joten ainoa keino selviytyä on tehdä yhteistyötä niiden muiden rikollisryhmittymien kanssa. Tarinassa riittää käänteitä. Mukana on se niin sanottu kultainen tie eli reitti, jota pelaajan toivotaan seuraavan. Pelissä on mainemittari, joka vaihtelee sen mukaan, miten Vess tekee tehtäviä eri ryhmittymille. Pelin rakenne ei siis ole mitenkään omaperäinen. Toisaalta itse tarina on lineaarinen, henkilöhahmojen motiivit ovat selvät ja kokonaisuus toimii suurimmaksi osaksi.

Suurimman osan ajasta pelaaja liikkuu erilaisissa metropoleissa, kuulee huhuja riskialttiista tehtävistä ja suorittaa sellaisia. Yleensä luvassa on kevyttä tasoloikkaa, joskus hiiviskelyä ja tulitaisteluja. Pelaaminen on tasapainoilua mainemittarin kanssa, joka ei valitettavasti toimi ihan niin dynaamisesti kuin voisi toivoa. Joka tapauksessa pelaaminen on jännittävää, sillä peli muovautuu tarinan edetessä.

Ajoittain pelaaminen on liian jäykkää. Mukana on hiiviskelytehtäviä, jotka on aloitettava kokonaan alusta havaituksi tulemisen jälkeen, ja samalla myös maine ottaa niin sanotusti osumaa. Nämä osiot ovat pelattavuutta huonoimmillaan, ja mainemittariin luottava mekaniikka pahimmillaan.

Onneksi yleensä hiiviskelyosioissa vaihdetaan havaituksi tulemisen jälkeen vain suoraan lennosta tulitaisteluihin. Homma toimii, vaikka kovin yksinkertaista onkin. Pelata jaksaa, sillä mukana on illuusio siitä, että pelaaja on omaa tarinaansa muovaamassa. Ja näin maailma ja sen henkilöhahmot jaksavat kiinnostaa.

Sama koskee myös tasoloikkaa ja ohjausta. Vessin ohjaaminen on varsin tyydyttävää, ja sama pätee Speederin käyttämiseen. Sen sijaan osiot avaruusalus Trailblazerilla ovat sitä kehnointa antia. Lisäksi huonoa voi sanoa siitä, että yhteys näiden kolmen eri osa-alueen kesken on huono, ja lisähiominen olisi ollut tarpeen. Se lisähiominen olisi ollut tarpeen vähän joka osa-alueella. Mukana on onneksi niin sanottu Quality Mode, jolla ruudunpäivitys on 40 fps, ja graafista loistoa on silti mukana. Star Warsin tunnelma on vahvasti läsnä, ja se on hienoa se.

On pelaajasta kiinni, pystyykö antamaan anteeksi pelin rakenteen ja yksinkertaisen pelattavuuden. Minulle tärkeintä oli se, että Star Warsin tunnelma on kohdallaan, ja pelaaminen tuntuu Star Wars -elokuvalta. Mekaniikat ovat yksinkertaisia, mutta kuitenkin toimivia. Siksi voin sanoa pitäneeni pelistä.