Star Trek: Bridge Crew

Paperilla Star Trek: Bridge Crew on jokaisen fanin unelma. Maksimissaan neljä pelaajaa omaksuu tähtiristeilijää ohjaavan henkilökunnan roolin. Yhdessä he kuljettavat alusta tilanteissa, joita on nähty vuosikymmenien aikana lukuisissa TV-sarjoissa ja elokuvissa. Star Trek: Bridge Crew hakee innoituksensa muun muassa Artemis Spaceship Bridge Simulatorilta, mutta koko idea on nyt viety virtuaalitodellisuuteen. Tämä tietysti tekee pelistä paljon immersiivisemmän kokemuksen kuin yksikään Star Trek -peli sitä ennen.

Pelin potentiaalinen mahtavuus ei vieläkään ole tiedossa, mutta kaksi tuntia kestäneen testauksen perusteella Bridge Crew'lla on mahdollisuudet olla erittäin viihdyttävä peli. Yksinpelinä tekoälykaverien kanssa se ei varmaankaan onnistu pitämään mielenkiintoa yllä kovinkaan pitkään. Toisaalta saman mielisten kavereiden kanssa Bridge Crew saattaa hyvinkin olla erittäin nautittava kokemus.

Täydellinen peli Bridge Crew ei missään nimessä ole, ja suurin osa nautinnosta syntyy ympäristöstä ja tunnelmasta varsinaisen pelimekaniikan sijasta. Yleensä miltei mikä tahansa muuttuu paremmaksi kavereiden seurassa, ja sama pätee ehdottomasti myös Star Trek: Bridge Crew'hun. Tässä tapauksessa yhteistyö kavereiden kanssa ja roolin pelaaminen ovat kaiken keskiössä.

Kapteenin tehtävä on enemmän toiminnan ohjaamisessa, kun taas muilla paikoilla kyse on tiettyjen tehtävien suorittamisesta. Kapteeni toimii yhdistävänä linkkinä muiden kolmen pelaajan kesken. Varsinainen vuorovaikuttaminen pelin sisällä ei ole kapteenilla kummoinen, mutta tehtävän erilaisuus muihin verrattuna tekee hommasta mielenkiintoisen.

Kahdella muulla pelaajalla on kapteenia huomattavasti enemmän kykyä vuorovaikuttaa pelin kanssa, kuten esimerkiksi laukaista fotonitorpedoja ja tietysti ohjata alusta. Insinööriksi nakitettu neljäs pelaaja korjailee vahingoittuneita järjestelmiä ja suuntaa toimintaan tarvittavaa sähkövirtaa oikeisiin paikkoihin. Toisin sanoen insinööri on moninpeliräiskinnöistä tuttu lääkintämies. Testauksen perusteella juuri aseita ja itse alusta ohjaavilla oli kaikkein hauskinta, mutta toisaalta korkeammilla vaikeustasoilla kapteenin ja insinöörin roolit nousevat merkittävään asemaan.

Ensimmäisessä tehtävässä pääsin pelaamaan kapteenina klassisessa Kobayashi Maru -simulaatiossa. Käskyjen jakaminen oli hauskaa, ja samalla pääsin seuraamaan tilanteen etenemistä silmien edessä. Kapteenina tunsi olevansa mukana tilanteessa, joskaan fyysisesti ei ollut kauheasti tekemistä. Kapteenin osasta saatava nautinto riippuu lähes täysin siitä, miten hyvin pelikaverit noudattavat annettuja käskyjä. Tehtävä itsessään antoi esimakua tulevasta: taistelua klingonien kanssa, pulassa olevien alusten pelastamista, paikkojen tutkimista ja niin edelleen.

Insinöörinä pelaaminen oli kapteeniin verrattuna paljon enemmän nimenomaan pelaamista. Samaan aikaan tehtävästä puuttuivat kokonaisuuden hahmottamisen mahdollisuus ja tilanteeseen vaikuttamisen kyky eli auktoriteetti. Ohjaksissa ollessa hauskuus muodostui avaruusolioiden ampumisesta ja asteroidien välissä puikkelehtimisesta. Kontrollit oppi varsin nopeasti toimivan opastuksen ansiosta Aegis-aluksella. Alkuperäinen Enterprise puolestaan tuntui jokseenkin antiikkiselta Aegisiin verrattuna, mikä vaikeutti ohjauksen sisäistämistä. Edessä olevassa pöydässä ei esimerkiksi ollut nappien selityksiä lainkaan. Paikalla olleen esittelijän mukaan Enterprise onkin suunnattu nimenomaan kokeneemmille pelaajille.

Tarinatilan ohella mukana on satunnaisesti muodostuvaa tekemistä pitämässä pelaajien mielenkiintoa yllä hieman pidempään. Tämä sekoittaa karttanäkymiä ja tehtäviä keskenään. Kyseessä on tervetullut lisä yhdessä toimivan hahmoeditorin kanssa. Tarinatilan kestosta ja laadusta ei tietenkään voinut sanoa vielä mitään, mutta nähdyn perusteella meno on hiottua.

Joissakin VR-peleissä pahoinvointi aiheuttaa vakavan haitan pelinautintoon, mutta kahden tunnin jälkeenkään ei moista ollut havaittavissa Star Trek: Bridge Crew'ssa. Parin tunnin istunto VR-pelin parissa on jo itsessään poikkeuksellisen pitkä aika. Asiassa toki auttaa staattinen tähtiristeilijän ohjaamo ja jokseenkin hidas tempo. Kysymysmerkiksi jää silti edelleen se, miten vetoava valmis peli on oleva, ja jaksaako se kiinnostaa riittävän paljon oikeuttaakseen varsinaisen ostoksen.

Kokonaisuutena Star Trek: Bridge Crew näyttää tarjoavan poikkeuksellisen ja immersiivisen kokemuksen. Juuri tällaisia varten VR-teknologia on kaikkein parhaimmillaan. Se kuljettaa pelaajan jonnekin hyvin kauas toiseen paikkaan ja aikaan. Varsinaisen julkaisun on määrä tapahtua toukokuun lopulla. Silloin nähdään, kannattaako Bridge Crew'n mukana lähteä kaukaisiin galakseihin.