Stan Laurel ja Oliver Hardy kuuluvat osaksi elokuvahistoriaa siinä missä vaikka Charles Chaplin. Suomessa tämä koomikkopari tunnetaan yleensä nimellä Ohukainen ja Paksukainen, joka on tietenkin viittaus heidän ruumiinrakenteeseensa. Elokuva Stan & Ollie perustuu kirjaan Laurel & Hardy - The British Tours, joka keskittyy kaksikon viimeiseksi jääneeseen kiertueeseen Brittein saarilla vuonna 1957. Kyseessä on maltillisella tahdilla etenevä draama, joka on yllättävän alavireinen: koomikon elämä ei aina välttämättä ole hauskaa.
Suurimmaksi osaksi Stan & Ollie vaikuttaa niin sanotulta vanhan liiton elokuvalta. Viittaan tällä siihen, että otokset ovat usein pitkiä, ja ne tuntuvat välillä siltä kuin teatteriesitystä katselisi. Kamera kuitenkin liikkuu näyttelijöiden mukana paikasta toiseen, jolloin tapahtumien seuraaminen ei tunnu tylsältä. Parasta kokonaisuudessa ovat sen onnistuneet näyttelijävalinnat. Kärjessä ovat tietysti John C. Reilly Paksukaisena ja Steve Coogan Ohukaisena. Jonkin ajan kuluttua katsoja todellakin kokee katselevansa Stan Laurelia ja Oliver Hardya, koska näyttelijöiden työskentely on niin onnistunutta.
Varsinaisen työnteon ja siihen liittyvien ongelmien lisäksi nähdään toki paljon kaksikon keskinäistä kemiaa ja sen kehittymistä. Takana on jo pitkä taival, ja molemmat ovat eläkeiässä. Tämän vuoksi kumpikin miettii mennyttä uraa omalla tavallaan. Verbaalisilta yhteenotoilta ei vältytä, kuten ei missään muussakaan ihmissuhteessa.
Jos jostakin pitää valittaa, on se tehtävä lavasteista. 1950-luvun Britanniaa tuodaan kyllä esiin, mutta erittäin vähäisessä määrin. Mennyttä maailmaa ei siis onnistuta tekemään eläväksi, koska suurin osa ajasta vietetään pienikokoisissa sisätiloissa tai vaihtoehtoisesti autiota teatterilavaa kuvaten.
Stan & Ollie -elokuvasta on yllättävän hankala keksiä sanottavaa. Se kertoo tarinansa varmoin ottein, mutta samalla lopputuloksesta ei myöskään paista läpi intohimo. Vaikutelmaksi jää, että tekijät ovat ottaneet projektinsa silkkana työnä. Tämä on yksi elokuvankin teemoista, joten valinta saattaa olla tietoinen.
Mukana ei ole minkäänlaisia lisämateriaaleja. Tämä on sääli, sillä nuoremmalle polvelle Ohukainen ja Paksukainen ovat todennäköisesti jo hieman vieraampia. Nyt katsojan on itse tehtävä taustatyötä saadakseen käsityksen pääkaksikon uran aikaisemmista vaiheista.