S.T.A.L.K.E.R.: Clear Sky

Ukrainalaisen GSC Game World -pelistudion S.T.A.L.K.E.R: Shadow of Chernobyl oli kunnianhimoinen räiskinnän ja roolipelin yhdistelmä. Tsernobylin ydintuhoalueelle sijoittuva peli julkaistiin useiden viivästysten jälkeen viime vuonna. Lopputulos osoittautui innovatiiviseksi, mutta lukuisten teknisten ongelmien riivaamaksi peliksi. S.T.A.L.K.E.R: Clear Sky jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä, mutta kehitystäkin on havaittavissa.

Clear Sky sijoittuu Shadow of Chernobylin tapahtumia edeltävään aikaan. Pelaaja on selvinnyt mystisesti hengissä voimakkaasta säteilypurkauksesta ja herää alueella tutkimuksia tekevän Clear Sky -järjestön huomasta. Palkkasoturi saa kuulla olevansa selittämättömällä tavalla sidoksissa alueella tapahtuviin purkauksiin, mutta myös jokaisen purkauksen johtavan lähemmäs vääjäämätöntä kuolemaa. Alueelta poistuminen ei ilmeisesti tule kuuloonkaan, joten ainoa vaihtoehto on tutkia asiaa ja pyrkiä estämään purkausten jatkuminen.

Pelin tarina etenee pääosin keskusteluja seuraamalla. Englanninkielinen dialogi on paikoin varsin tönkköä, mikä tekee tarinan seuraamisesta puuduttavaa. Käsikirjoitus- ja käännöstyö on ikävän hutiloitua, eikä ääninäyttely ole juuri tekstiä uskottavampaa.

Avainsana Clear Skyn toimintaan on dynaamisuus. Pelialueilla vaikuttaa useita eri ryhmittymiä, joiden välisiin voimasuhteisiin pelaaja voi omilla toimillaan vaikuttaa. Osapuolet partioivat alueita ja taistelevat keskenään myös ilman pelaajan myötävaikutusta. Ystävälliset tahot lähettävät avunpyyntöjä radion välityksellä, jolloin pelaajan tehtäväksi voi tulla esimerkiksi leirin puolustuksessa auttaminen. Yllättäen ilmestyvät tehtävät vaativat pikaisia päätöksiä, sillä rajallisten tarvikkeiden säännösteleminen on elintärkeää. Halutessaan sivutehtävät voi ohittaa sen enempää välittämättä, mutta niiden suorittaminen on huomattavasti hauskempaa kuin yksitoikkoinen paikasta toiseen juokseminen.

Pelaajan käytettävissä olevia varusteita on olemassa rutkasti. Oikeista aseista mallinnettuja tussareita yhdistää epätarkkuus ja -luotettavuus. Tiukoissa tilanteissa huumorintaju loppuu pian kesken, kun tuliluikku jumittuu kymmenen laukauksen välein. Vastapuolelta löytyy ilmeisesti astetta parempia aseenkäsittelijöitä, sillä luodit löytävät kohteensa tappavan tarkasti eikä vinosyötöt vaivaa vihulaista. Oman lukunsa muodostavat alueella vaeltavat perinteiset mutanttiörkit. Parhaimmillaan möröt säikäyttelevät pelaajan vainoharhaiseksi puskissa rapistellessaan, mutta niiden tappaminen käy avoimessa maastossa kätevästi, kunhan malttaa juosta ympyrää ja ampua.

Clear Sky on ärsyttävä peli. Dynaamisessa toimintamallissa olisi potentiaalia vaikka muille jakaa, mutta kokonaisuutta riivaa itäpeleille tyypillinen huono toteutus ja viimeistely. Ydintuhoympäristö on mallinnettu hyvin, ja se tarjoaa upeita elämyksiä esimerkiksi öisten ukkosmyrskyjen muodossa. Noin puolet pelialueista on kuitenkin tuttua tavaraa jo edellisestä pelistä, joten siinäkin mielessä peli olisi voinut odottaa julkaisuaan vielä vuoden tai pari. Kunnollisella viimeistelyllä Clear Sky olisi erinomainen peli.