Peruspelin arvion voi lukea täältä, ja aiempien lisäosien arviot täältä ja täältä.
Spider-Man oli yksi Playstation 4:n vuoden parhaimmista peleistä. Tarinassa oli oikeaa asennetta, Hämiksenä svingailu toimi upeasti ja pelattavaa oli runsaasti. Jo ennen julkaisua paljastettiin myös kolmiosainen lisäripaketti nimeltään The City that Never Sleeps. Se saatiin nyt päätökseen, kun viimeinen osa Silver Lining saapui ladattavaksi 21. joulukuuta.
Tarinallisesti lisäri ei toimi omillaan, sillä tapahtumat jatkuvat vain päiviä siitä, mihin edellisosa Turf Wars päättyi. Teräspäinen rikollispomo Hammerhead jatkaa kaupungin terrorisoimista ja Sable-teknologian varastamista. Näin ollen täytyy itse palkka-armeijan pomon Silver Sablen palata laittamaan hommalle stoppi Hämiksen kanssa.
Valittelin jo Turf Warin arviossa, ettei Hammerhead tehnyt kummempaa vaikutusta. Valitettavasti Silver Lining ei muuta asiaa parempaan suuntaan, vaan päinvastoin viimeinenkin uskottavuus heitetään yli laidan, kun vanha vasarapää korvaa kroppansa robottikeholla. Silver Sable menettelee, mutta käsikirjoituksen uskottavuus ailahtelee, eikä hopeisen mimmin vihanpidossa Hämistä vastaan ole järkeä varsinkin suhteessa pääpelin tapahtumiin. Silver Liningin siistein hetki on lopputaistelu, jossa on mukavasti erilaisia elementtejä. Silti olin aika häkeltynyt, kun lisäri päättyi siihen. Koska pelattavaa oli ollut suhteellisen vähän, odotin lisää olevan vielä tulossa.
Silver Lining niputtaa lisärikokonaisuuden loppuun aika lailla odotetulla tavalla. Lisäri on muita lyhyempi, sillä vetäisin sen läpi yhdeltä istumalta noin kahdessa tunnissa. Pelattavaa tosin jäi samanmoisen määrän verran, jos 100 prosenttia haluaisi kerätä. Ikävä kyllä imua siihen ei juuri jäänyt. Mukana on nimittäin vain pari sivutehtävää, joissa pitää viimein pistää telkien taakse ärsyttävin hahmo eli haasteita jakeleva Screwball, sekä saattaa loppuun poliisi Yuri Watanabeen liittyvä tarinalanka.
Kokonaisuutena The City that Never Sleeps on keskinkertainen lisäripaketti ja samat ongelmat jatkuvat osasta toiseen. Se on kovin kaavamainen ja ennalta-arvattava. Suurin ongelma on, ettei mukana ole lainkaan hahmonkehitystä tai uusia pelimekaniikkoja. Kuten valitin myös Turf Warsin arviossa, lisärit olisivat olleet hyvä tilaisuus kokeilla joitain hulluja ideoita, joita ei uskallettu pistää pääpeliin. Nyt lisärit vain tarjoavat sitä samaa. Jos siis pitää pisteiden keräämisestä haastetehtävissä ja sattumanvaraisista rikostapahtumista, niin lisärit ovat luultavasti mieleen.
Rahastuksen maku jää auttamatta suuhun. The City that Never Sleeps toimii epilogina, mutta rehellisesti se olisi aivan hyvin voinut olla osa emopeliä. Hinta ei tosin ole kovin paha, joten liian tyly en halua olla lisäripakettia kohtaan. Loppukaneettina voinee sanoa, että jos haluaa Spider-Manille lisää sitä samaa kuin pääpelissä, niin on setti OK ostos alehintaan 12,95 euroa. Yksittäisinä osina sitä ei kannata missään tapauksessa hankkia.