Soul Sacrifice

Odotin Soul Sacrificen olevan nappienrunnontaa ja hack n' slashiä. Olin kuitenkin tyystin väärässä, koska Keiji Inafunen toimintaroolipeli paljastuikin sangen taktiseksi kokemukseksi, jossa pelaajalle annetaan runsaasti erilaisia kykyjä, säätömahdollisuuksia sekä valintoja.

Peli alkaa häkistä, jossa päähenkilö odottaa tulevansa voimakkaan Magusar-velhon mestaamaksi. Paon luulisi olevan paras vaihtoehto, mutta häkin ulkopuolella maisemaa hallitsevat liekit ja tulikivi. Naapurihäkissä makaa luupinon alla puhuva kirja, Librom. Kyseinen teos on Magusarin uran kronikka, ja mikäpä nyt olisi viihdyttävämpää luettavaa kuolemaa odotellessa?

Itseasiassa Librom antaa pelaajan elää uudestaan joitakin tarinoistaan, jotka kertovat Magusarista sekä muista velhoista. Tämä matka kulkee kaikenmoisilla mytologisilla teemoilla koristeltujen alueiden lävitse. Pelaajan täytyy päättää tarkkaan, millaisia voimia mukaansa valitsee ja millaisia riimuja hahmo käsivarteensa kaivertaa. Päätöksiä tehdään myös vihollisten kohtaloista, mikä voi nostaa joko hahmon kestoa tai taikakykyä. Kenties sankarista tulee riittävän vahva ottamaan lopulta mittaa Magusarista itsestään?

Soul Sacrifice ei yritä peitellä toistoa, vaan pelaajaan haaliessa itselleen lisää voimia samoja alueita ja hirviöitä nähdään uudestaan ja uudestaan. Areenoiden enimmäkseen suljettu luonne vain alleviivaa grindaamista. Vastapainoksi syvyyttä on valtavasti: hahmoa voi kehittää tasolle sata asti ja peli jättää täysin pelaajan päätettäväksi, tuleeko hahmosta hyvä ottamaan vahinkoa vai jakamaan sitä muille. Rajatut kentätkin toisaalta helpottavat co-op-taisteluiden keskittämisessä.

Taistelusysteemi nojaa tuttuun näppäinjärjestelmään, jota olen tottunut käyttämään Phantasy Star Onlinesta saakka, mutta pelin hyökkäykset ja ominaisuudet ylittävät totuttujen kategorioiden rajat. Ne lisäävät peliin taktisen komponentin, jota ei voi vähätellä. Paitsi että kykyjä on julmetun paljon, niitä voi myös päivittää ja yhdistellä erilaisiksi uusiksi versioiksi. Eri elementtikategorioihin sijoittuvat lopputulokset ovat tuiki tärkeitä pomovastustajien kaatamisessa.

Tällainen toimintaroolipelien konseptin uudistaminen ei varmastikaan ole kaikkien makuun. Täytyy myöntää, että minultakin meni muutamia tunteja hahmottaa Soul Sacrificen peruskonseptit sekä toimivat strategiat. Myös osa kehittäjän tekemistä valinnoista rassaa minua jokusen verran. Se, ettei taisteluiden aikana ole nähtävillä selkeitä numeroita kestopisteistä tai taikavoimien määrästä, pakottaa tekemään mätkeen aikana monesti huonosti perusteltuja päätöksiä.

Monster Hunter oli epäilemättä yksi tärkeimpiä pelisarjoja PSP:llä Japanissa, ja koska Vitalta sitä ei löydy, voi Soul Sacrifice täyttää paikan hirviönmetsästäjien sydämissä. Vaikka nämä pelit jakavatkin joitakin piirteitä, erottuu Soul Sacrifice omilla ansioillaan.

Peli herää todella henkiin, kun sitä pelaa muiden kanssa verkossa. Monet yksinpelissä hyödyttömistä kyvyistä löytävät siinä tarkoituksensa. Soul Sacrificen todellinen luonne paljastuu kuitenkin siinä, että kaatuneita kumppaneita voi joko auttaa ylös tai uhrata voimakkaiden loitsujen toivossa. Samaten kaatuneena voi huutaa apua tai valita kuoleman, jolloin kaveria voi auttaa buustaamaan hyökkäystään henkimuodossa.

Soul Sacrificessa on mahtava orkestraalinen musaraita, joka antaa synkille seikkailuille oikeanlaista tunnelmaa. Grafiikka ei pääse PS3:n tasolle, ja maisemien rajoitukset tekevät kokemuksesta tältä osin teknisesti vaatimattoman. Myös ruudunpäivitys nykii välillä verkkopelin aikana. Peli kuitenkin onnistuu tuomaan freesin uuden näkökulman asioihin, joita on nähty videopeleissä yhä uudestaan ja uudestaan. Jokainen kohdattava hahmo ja hirviö henkii synnin, uhrauksen ja korruption teemoja.

Vaikka tarina on ihan kivasti esitetty, on se enimmäkseen unohdettavaa kamaa. Onneksi Libromin sivuja kääntelemällä pääsee nopeasti kiinni toimintaan itseensä, ja niinpä tarina toimii lähinnä välikappaleena itse pelaamiselle eikä toisinpäin.

Soul Sacrificessa on huomattavasti syvyyttä, joskin se pääsee oikeuksiinsa lähinnä co-op-moodissa. Peliä voisi tarkastella puutteellisena mestariteoksena, joka voi saada itselleen kulttiaseman tuoreella alustalla. Jos olet valmis panostamaan loputtomasti tunteja peliin ja haluat jauhaa sitä verkossa, tarjoaa Soul Sacrifice omintakeisen kokemuksen, joka voi muuttaa näkemyksesi siitä millainen toimintaroolipelin tulisi olla.