Soul Calibur IV heittää yli kolmekymmenpäisen hahmokaartin jahtaamaan Soul Edge- ja Soul Calibur -miekkoja pääpomo Algolin käsistä. Tarina itsessään on ainakin satunnaiselle tappelupelien pelaajille merkityksetön, mutta se kuuluu lajityyppiin. Miekkojen, keihäiden ja muiden lyömäaseiden käytöllä muista mätkintäpeleistä erottuva Soul Calibur IV sisältää kaikki pelityypin perusainekset. Reseptiin kuuluvat reipas määrä iskuyhdistelmiä, pakollisen rasittava ääninäyttely, kokoelma erikoisia taisteluareenoita sekä animetyylisesti painovoimaa uhmaavia rintoja.
Vaikka Soul Calibur IV on päällisin puolin perinteinen mätkintäpeli, muhii pinnan alla joitakin tervetulleita uudistuksia. Hahmonluontiominaisuus antaa pelaajalle melko vapaat kädet muokata pelihahmoja suosimansa taistelutyylin mukaan. Pelaamalla avattavien varusteiden ominaisuuksilla vaikutetaan hahmojen hyökkäys- ja puolustustehokkuuteen sekä erikoiskykyihin. Vaikka hahmoista ei voi muokata täysin omannäköistään kamppailijaa, on hahmonluontitila pätevä uudistus.
Myös valmiissa pelihahmovalikoimassa on valinnan varaa pienen kylän tarpeisiin. Joukossa on niin pientä ja ketterää kuin isoa ja kömpelöä miekkamestaria. Hahmoihin on saatu yllättävän paljon vaihtelua. Osa taistelutyyleistä sopii paremmin tiettyjä hahmoja vastaan, ja tietyt vastustajat vaativat omanlaistaan kamppailutaktiikkaa. Tähtien sodan -fanien hahmonvalinnasta on tehty helppoa, sillä peliin ympätyt Darth Vader (Playstation 3 -versiossa) ja Yoda (Xbox 360:lla) ovat luonnollinen valinta ainakin ensimmäiselle pelikerralle. Pelissä tavataan myös tulevan Star Wars: The Force Unleashed -pelin päähahmo The Apprentice. Kolme Tähtien sota-hahmoa käyttävät myös Voimahyökkäyksiä ja eroavat muusta hahmovalikoimasta rajatummilla muokkausvaihtoehdoillaan. Yksityiskohtaiset hahmomallit ovat ilo silmälle, ja animaatio on saumattoman sujuvaa.
Perinteisen mätkintäpelikaavan mukaan erikoisiskujen opettelu on orjallinen osa pelissä pärjäämistä. Soul Calibur -pelit ovat aina rikkoneet kaavaa jonkin verran, sillä hahmot toimivat kiltisti ja aika tehokkaastikin aloittelijan käsissä nappienrämpytystaktiikalla. Iskuyhdistelmien opettelu on kuitenkin luonteva osa pelissä kehittymistä, vaikka yksin pelaavalle ne eivät ole pakollinen tie menestykseen. Osaavia ihmisvastustajia vastaan pelkkä ohjaimen murjonta tuskin riittää, ja kaikki siisteimmät liikkeet ovat hankalampien näppäinyhdistelmien takana.
Pelin taisteluareenavalikoima on hieman kyseenalainen. Kenttien ulkonäölliset erot ovat suuria, mutta pelillisesti ainoat erot muodostuvat kentältä tippumista rajoittavien seinien määrästä. Kentillä on kuitenkin hetkensä, ja esimerkiksi jedien kohtaaminen tähtiristeilijällä tutun teeman pauhatessa on vähintäänkin eeppinen kokemus.
Verkkopeliominaisuudet tarjoavat lisää perinteistä mäiskettä netin välityksellä. Verkkopeliin on ympätty pelaajien tasojärjestelmä, jossa noustaan sitä mukaa kun voittoja kertyy vyön alle. Parhaat pelaajat saavat nimensä myös rankkauslistoille, jonka kärkeen tuskin on asiaa ilman tuhotonta harjoittelua. Rajallisen tekoälyvastuksen päättyessä verkkopeli on kaveria vastaan sohvalla käytävän mätkinnän jälkeen se pelimuoto, jossa oikeat voittajat ratkotaan.