Sonic Superstars sopii koko perheelle

Sonic Superstarsin on kehittänyt Arzest. Studion perusti Naoto Ohshima, joka silloin kerran loi Sonicin yhdessä Sonic Teamin entisen pomon Yuji Nakan kanssa. Studion edellinen peli Balan Wonderworld oli karmea pettymys, mutta onneksi uusi peli on toista maata.

Sonic Superstars säilyttää muinaisen Mega Driven aikakauden pelattavuuden lisäten mukaan uusia toimintoja. Pelattavina ovat joko Sonic, Tails, Knuckles tai Amy, ja koko pelin voi pyyhältää läpi kolmen kaverin kanssa. Pelin alkaessa Sonicilla on hallussaan voimakas Chaos Emerald, ja kerran jokaisessa kentässä voi painaa oikeaa analogitattia, ja näin ruudulle ilmaantuu noin 20 muutakin omaa hahmoa auttamaan. Keino on tietenkin oikein hyvä silloin, kun vastassa on jokin oikein hankala pomovastus. Erikoishyökkäyksen toteutus ei ehkä ole sitä parasta, mutta ihan hyvä silti. Pomovastuksien osalta seuraillaan hyvää 1990-luvun kaavaa. Jokainen pomovastus tekee kolme hyökkäystä, minkä jälkeen pelaajalla on tilaisuus iskeä. On tietysti ensin keksittävä, miten ja minne.

Pelattavien kenttien monipuolisuus on mahtavaa, ja kenttien suunnittelu on sekin kohdillaan. Perinteisesti mukana on useita eri reittejä ja paljon salaisuuksia löydettäväksi. Ja kun juostaan, silloin todellakin juostaan. Haastetta on enemmän kuin mihin Sonic the Hedgehogissa on totuttu.

Ulkoisesti peli näyttää hyvältä Playstation 5:llä. Kaikki on hurmaavaa, siistiä ja värikästä. Ja toki kaikki rullaa oikein sujuvasti mahtavaa musiikkia unohtamatta. Testasin peliä kahden lapseni kanssa. Toisen mielestä peli oli juuri upea, kun taas toisen mielestä hieman liian vaikea.

Balan Wonderworld oli kauhea, mutta Sonic Superstars osoittaa, että Arzest osaa kyllä asiansa. Tässä on peli koko perheelle.