Sonic Manian alkaessa eteen avautuu aivan samanlainen aloitusruutu kuin silloin joskus muinoin. Valittavina ovat joko yksinpeli tai matsin ottaminen kaveria vastaan. Moninpeliosuus on selvä muistuma vanhoista peleistä: ruutu on jaettu kahtia, ja kisan aiheena on kentän loppuun mahdollisimman nopeasti juokseminen. Moninpelistä ei sitten olekaan muuta sanottavaa. Paitsi ehkä se, että tarjolla on hieman vaihtelua yksinpeliin, joka on selvästi Sonic Manian pääohjelmanumero.
Ennen aloitusta pääsee valitsemaan Sonic & Tales, vain Sonic, vain Tails tai vain Knucklesin. Kaikilla kolmella hahmolla on omat kykynsä, jotka muuttavat tarvittavaa pelityyliä. Sonic on tietenkin nopea ja hyppii korkealle. Tails pystyy lentämään, ja Knuckles voi kiivetä seinillä ja liitää ilmassa. Yhdistelmällä Sonic & Tails pelatessa kaveri voi ottaa Tailsin hallintaansa lentäen Sonicin kanssa. Näin pääsee käsiksi muuten liian korkealla oleviin paikkoihin.
Jokaiselle kolmelle hahmolle on lisäksi tarjolla lukuisia parannuksia eli power uppeja, joilla pääsee yhdistelemään heidän kykyjään paremmiksi. Tarjolla on esimerkiksi kilpiä, konsti imeä rinkuloita kauempaa, kyky hengittää veden alla tai vaikka hypätä korkeammalle. Nämä yhdistettynä mielenkiintoisiin ja vaihteleviin pomotaistoihin saavat pelin tuntumaan tuoreelta loppuun saakka. Pomotaistot ovat omanlaisensa jatkumo siitä, mihin kehitys jäi Mega Driven aikaan. Kaikki ne toimivat hienosti.
Hahmovalinnan jälkeen itse peli alkaa. Mieleen tulee hakematta Sonic 3, jossa seisotaan lentokoneen siivellä valmiina loikkaamaan viidakkoon. Kovasti tohtori Eggmanin näköinen robotti on kaivamassa maasta jalokiveä, mutta pian se varsinainen pelaaminen alkaa Green Hill Zonesta. Ohjaus on mitä mahtavin, ja tuntuma on juuri sellainen kuin pitääkin. Tekijät ovat tavoitelleet klassisten Mega Driven pelien tuntumaa, ja siinä on onnistuttu. Tuttuja maisemia, kuten Green Hill Zonea, on kehitetty ja laajennettu. Joskus kentät tuntuvat jopa liian suurilta, sillä aika meinaa loppua kesken. Puolet Sonic Manian kentistä on otettu vanhoista Sonic-peleistä, ja se toinen puolikas on sitten kokoelma täysin uusia maisemia.
Pelissä on kaikkiaan 12 aluetta, joiden läpi paahtamiseen menee noin 8-12 tuntia aikaa. Näin siis, jos haluaa pelata ja kerätä kaiken. Ylimääräisiä bonuskenttiä on odotetusti paljon. Kun koskettaa välitallennustolppaa kerättyään ensin tietyn määrän rinkuloita, pääsee suoraan Sonic 3 & Knucklesista otettuihin ylimääräisiin kenttiin. Näitä kenttiä on noin 40, ja ne riittävän hyvin selvitettyä saa päävalikkoon auki pelaamista muuttavan valikon.
Kentissä on myös suurikokoisia rinkuloita, joiden poimimisella pääsee alkuperäisiin bonuskenttiin. Näissä on määrä ottaa kiinni U.F.O., joka kuljettaa seitsemää smaragdia. Kaikkien seitsemän jälkeen voi muuttua vanhojen pelien malliin Super Soniciksi. Ongelma on siinä, että isot rinkulat on huolella piilotettu jo muutenkin massiivisen kokoisiin kenttiin. Tämä johtaa siihen, että ehkä vasta kolmannella tai neljännellä läpipeluukerralla löytää kaikki isot rinkulat.
Ulkoasu on suora muunnos HD-tasoon klassiselta 16-bittiseltä Mega Drivelta, ja peli näyttää hyvältä isolla ruudulla. Kentät ovat värikkäitä, ja meno rullaa 60 ruudun sekuntivauhdilla. Ajoittain näytöllä tapahtuu niin paljon, että on vaikeaa pysyä menossa mukana. Jokaisella 12 alueella on oma teemansa, joskin vanhoista peleistä laajennetut ovat selvästi parempia kuin kokonaan uudet. Sama pätee musiikkiin: uudet versiot vanhoista kappaleista ovat parempia kuin kokonaan uudet biisit.
Sonic Manian ongelma on se, että kenttiä on liian paljon. Suunnilleen puolivälissä alkaa tuntua siltä, että maisemat toistavat itseään. Näin ollen vain 9-10 eri aluetta olisi toiminut sekin hienosti. Alue 12 ansaitsee erityismaininnan, sillä se on turhauttavin alue Sonic-peleissä koskaan. Sen läpäisyssä meni enemmän aikaa kuin kaikkien aiempien 11 alueen suorittamisessa yhteensä. Kaiken lisäksi loppuvastus ei ollut samaa tasoa aiempien kanssa.
Sonic Mania on oiva valinta niille, jotka haluavat elää uudelleen ne 90-luvun kultaiset Sonic-päivät. Sonic Mania ottaa vanhat ideat, ja kehittää niitä edelleen pääosin onnistuneesti. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan Sonic Mania 2:n, joka keskittyisi enemmän laatuun kuin määrään.