Sonic Frontiers näyttää Gamescomin perusteella jo paljon paremmalta

Gamescomin humussa koin yllätyksen, ja syynä oli Sonic Frontiers. Aiemmin peli on kerännyt runsaasti negatiivista palautetta. Pelin avoin maailma tuntui tyhjältä, bugiselta ja oudolta. Pääsin Saksan Kölnissä pelaamaan 45 minuuttista PC-demoa pelin toisesta saaresta. Aika kului nopeasti.

Enemmän Mario Odysseyta kuin Zeldan Breath of the Wildia

Paikka oli nimeltään Ares Island, johon pääsee ehkä neljän tunnin kuluttua pelin aloittamisesta. Mieleeni tuli enemmän Sand Kingdom kuin Gerudo Desert. Tämä uusi versio Sonicista näyttää aiempaa vakavammalta ja vankemmalta teknologiansa puolesta. Toisaalta mukana on useita kiinnostavia asioita pitämässä mielen virkeänä, ja ajoittain on aidosti hauskaakin. Moinen oli kovasti yllättävää suhteessa siihen, mitä pelistä on aiemmin näytetty.

"Avoimen alueen tasoloikassa" on vapautettava Sonicin ystävät Cyber Spacesta, ja tämä digitaalinen maailma uhkaa nielaista kaikki. Törmäsin pelatessani Knuckles the Echidnaan, joka oli sekä pihalla päästään että muistinsa menettänyt. Tarkoituksena oli kerätä muistipaloja Knucklesin tilan vakauttamiseksi ja pois pakenemiseksi. Ja lähialueella on paljon tekemistä.

Jos ei ole aiemmin pelannut, kestää pääasiallisesti käytettävien tekniikoiden muistamisessa heti, ja niitä lisäksi ostetaan ja avataan käyttöön söpöiltä Koco-hahmoilta. Kestävyys- eli stamina-mittarin vahtiminen on tärkeää, koska se vähenee, kun juostessa, lentäessä ja kiskolla viilettäessä pitää R2-nappia pohjassa. Moinen oli pakollista yhden pahiksen päihittämiseksi. Sitten yhdessä väistöjen, lyöntien ja muiden tekniikoiden kanssa yhdistellään eri hyökkäyksiä, joita vielä voi monipuolistaa pelin kuluessa avautuvilla kyvyillä. Pakollisesti hallittava keino on Cyloop, jolloin Sonic saa käynnistettyä erilaisia kohteita, pökerryttää pahiksia ja luoda tyhjästä ylimääräisiä renkaita, kun alkaa olla vaikeaa.

Lämmittelyn jälkeen ryhdyin etsimään 25 muistipalaa. Jos kalastaa, voi ansaita enemmänkin, mutta en löytänyt keidasta testatessani. Kummalliset kalat uivat hiekassa, ja haarniskoitu hiekkahai houkutteli taistoon. Mukana on paljon ennalta määrättyjä hetkiä ja oikea-aikaista nappien painelua vaativia Quick Time Event -kohtia. Moinen muuttuu itseään toistavaksi, ellei satu pääsemään haasteesta läpi ensimmäisellä yrityksellä. Ja moinen on mahdollista ilman Sonicin kykyjen päivittämistä. Se on sanottava, että ohjatut osiot ovat onnistuneita, ja siirtymät elokuvamaisia.

Kohtasin myös tasoloikka- ja pulmaosuuksia, eivätkä ne näyttäneet olevan niin kauaksi toisistaan ripoteltuja kuin aiemmin. Nämä haasteet saattavat koukuttaa hyvinkin tiukasti, kunnes maaliin on päästy.

Yön koittaessa maailma muuttuu hieman samoin kuin Zeldan Blood Moonissa. Ajoittain taivaalta tulee meteorikuuro, ja samalla käynnistyy arvontakone palkinnon kasvattamiseksi. Ominaisuus on hyvä, mutta muodostuu näköesteeksi pomotaistojen aikana.

Muistipalojen keräämisen ohella ansaitaan myös Portal Gearseja vahtien päihittämisestä, ja samalla saa auki portaaleja Cyber Spaceen. Tässä on Sonic Teamin paikka herättää nostalgian tunteita perinteisissä Sonic-kentissä. Kokeilin kenttää 2-1, joka näytti aika tavalla klassiselta Green Hilliltä sivuttain rullaavan nopean menon kera. Mukana on kuitenkin myös kolmiulotteisia kenttiä Sonic Adventuresin ja muiden malliin.

Entä sitten se grafiikka ja tekninen suoriutuminen? Taiteellisesti kyber-maisema istuu paremmin hiekka-aavikon tyyliin kuin ennen. Teknisesti peli rullasi yleensä sujuvasti, joskin esineiden ilmaantuminen eteen tyhjästä ei ole mukavaa, vaikka siis piirtoetäisyys noin muuten on varsin pitkä. Aika näyttää, miten Nintendo Switch pärjää.

Jälkitunnelma demon jälkeen on odottava, ja haluan pelata sitä kokonaista peliä alkaen 8. marraskuuta. Tällaisia tasoloikkapelejä ei liiaksi tarjolla ole, ja tämä uusi versio Sonic Frontiersista oli jo lupaavampi kuin mitä aiemmin on nähty. Tulossa näyttää olevan se toistaiseksi monipuolisin Sonicin peli, ja kerättävää tavaraakin riittää.