Sniper Elite VR: Winter Warrior saa eläytymään

VR-pelaaminen ei koskaan lyönyt läpi pelaavan kansan syvissä riveissä, mutta teknologia on kuitenkin parantunut harppauksin vuosien varrella. Oikeissa olosuhteissa tavoitettava eläytyminen on ehdottomasti parempaa kuin perinteisissä peleissä.

Sniper Elite VR: Winter Warrior on tästä hyvä esimerkki. Heti aloittaessa ollaan taas toisessa maailmansodassa talvella 1944-1945. Pelaaja on partisaani, joka haluaa päättää natsien miehityksen Italiassa yksi luoti kerrallaan. Tavoitteena on hankkia tiedustelutietoa ja tuhota natsien aseistusta. Tarinatilassa monet tehtävät ovat luonteeltaan hiiviskelyä vaativia, joissa ei käytetä lainkaan kivääriä. Tällöin ollaan liikkeellä pistoolin kanssa pahiksia kalloon iskien. Se on sanottava, että se etäisyys humautusta varten ei ole koskaan ihan selvä, ja liian usein pelaaja päätyy liian lähelle pahista ennen iskua.

Ympäristöt eivät näytä kovinkaan hyviltä, mutta onnistuvat silti luomaan tunnelman ja tuntuman tarkka-ampujana. Asetuksista voi pelaamisen säätää niin helpoksi tai vaikeaksi kuin haluaa. Pelisarjan faneilla ja historianörteillä tulee olemaan kivaa vetää lukko taakse jokaisen laukauksen jälkeen, ja laittaa tärisevin käsin uutta lipasta pistooliin väijytykseen joutumisen jälkeen. Sniper Elite VR: Winter Warriorin pelaaminen ei aukea ihan heti. Mutta jos etsinnässä on haastava VR-pyssyttely, on se tässä. Turhautuminen iskee ajoittain, mutta se eläytymisen ja realismin tuntu tavoitetaan kyllä.

Hiiviskely keskeytyy, sillä ajoittain peli selvästi ilmoittaa, että nyt on aika ottaa kivääri esille. Pyssyt paukkuen voi periaatteessa toimia milloin tahansa, mutta yleensä huonoin tuloksin. Suurin osa tehtävistä on rakenteeltaan lineaarisia. Avoimempia alueita on, mutta niillä harvemmin tehdään muuta kuin poimitaan kyytiin joitakin esineitä. Kun sitten kiväärillä ampuminen ottaa haltuunsa, on tunnelma katossa. Tankin tuhoaminen miinoilla ja kentällä lojuvilla singoilla on sekin varsin tiivistunnelmaista puuhaa.

Tarinan ohella mukana on muutama muukin pelimuoto. Sniper Hunt laittaa pelaajaa vastaan tekoälyn ohjaamia tarkka-ampujia. Last Standissa otetaan pois päiviltä pahiksia siihen saakka, kunnes itse tulee tuhotuksi. VR-pelit ovat usein varsin lyhyitä, joten tällainen ylimääräinen tekeminen on tervetullut lisä.

Valitettavasti Sniper Elite VR: Winter Warrior ei aina tunnu hauskalta. Tallennuspisteiden sijoittelun vuoksi on mahdollista pelata 20 minuuttia, ja joutua aloittamaan kaikki sitten alusta kuoleman korjattua. Ampuminen voi sekin turhauttaa, jos on vaikeuksia pitää käsiään suorassa. Sitä paitsi kiikaritähtäimien käyttö voi olla haastavaa. Tämä ei välttämättä häiritse sitä todentuntuisuutta tavoittelevia, mutta kevyitä VR-pelaajia moinen voi haitata.

Sniper Elite VR: Winter Warrior tarjoaa vakaan tarinatilan, joka tuntuu ajoittain yhtä jännittävältä kuin ne perinteisetkin pelit. Toisaalta kankea ohjaus ja vaatimaton ulkoasu muistuttavat, että kevyt pelihän tässä vain on.