Slay the Spire

Slay the Spire -konsepti on välittömästi tuttu perinteisten lautapelien faneille. Seattlesta kotoisin olevan Mega Crit Gamesin debyyttipeli edustaa "Deck Buildingiin" eli korttipakan rakennukseen keskittyvää lajityyppiä. Eipä genre tosin vieras ole videopelienkään puolella, mutta Slay the Spire paneutuu puhtaasti yksinpeliin, joten moninpelin suolaisuudesta ei tarvitse murehtia.

Slay the Spire on tällä hetkellä Steamin Early Accessissä ja arviolta 70-prosenttisesti valmis. Kortteja on parisen sataa, kun taas pelattavana ovat kaksi kolmesta sankarihahmosta ja pelimoodista. Nämä ovat Standard ja päivittäinen vaihtuva erityishaaste, jossa sääntöjä, vihollisia ja hahmoluokkien kortteja sekoitellaan.

Moodista huolimatta Spire-tornia lähdetään kiipeämään simppelillä 2D-kartalla, joka muistuttaa Faster Than Lightista ja muista roguelike-peleistä. Kartalle on ripoteltu kortteja palkitsevia viholliskohtaamisia, kauppoja, lepopaikkoja ja kysymysmerkkejä, joissa voi kohdata jos jonkinmoisia alttareita, huumediilereitä, ansoja ja niin edelleen. Yleensä edessä on mahdollisuus vaihtokauppaan, jossa voi napata elinpisteitä tai rahaa vastaan pysyviä etuja reliikkien muodossa. Parhaat kohteita ovat eliittiviholliset, joilta irtoaa todella isoja palkintoja sekä kauppiaat, joilla voi poistaa heikompia kortteja omasta pakastaan. Korttien päivittäminen onnistuu sen sijaan lepopaikoilla, joissa voi vaihtoehtoisesti palauttaa elinvoimaansa.

Slay the Spiressä yhdistyy kaksi strategista osa-aluetta. Omaa pakkaa pyritään parantamaan voimakkaammilla, heikkoja taas poistamaan ja kehittämään "moottoria", joka pyörittää pakkaa ympäri nopeasti tuottaen samalla mahdollisimman paljon suojaa ja vahinkoa vastustajiin. Taistelu on aluksi mukavan suoraviivaista taaten näin, että peli nappaa vasta-alkajankin mukaansa. Aloituspakka koostuu perushyökkäyksistä ja blokeista, jotka maksavat yhden energian, mutta mukana on myös pari erikoiskorttia. Aluksi energiaa on vain kolme per vuoro, ja sen korottaminen reliikeillä ja korteilla on erittäin tärkeää, jos mielii edetä pitkälle.

Mega Crit Gamesille on nostettava hattua. Pelin ydinidea korttien keräilyineen ja taisteluineen luistaa kuin rasvattu. Oman pakan tuunaaminen ja toimivan strategian hakeminen on hekumallisen koukuttavaa. Spiren kiipeäminen ei ole aina helppoa ja tie nousee helposti pystyyn huonon tuurin takia, mutta siitä huolimatta uutta yritystä hamuaa heti uudestaan. Pelin keskeneräisyyden huomaa kuitenkin edelleen. Esimerkiksi korttien tasapainossa on Mega Critillä vielä hakemista. Jotkin kalliit kortit tuntuvat täysin pelikelvottomilta, kun taas tietyt avainkortit ja niihin nojaavat taktiikat tekevät pelistä lastenleikkiä. Näitä ovat erityisesti kortit, jotka säilyttävät blokin vuorosta toiseen. Niitä ei tietty näy joka kerralla, sillä jokainen pelikerta on sopivasti erilainen kiitos sattumanvaraisten kohtaamisten ja palkintojen.

Slay the Spiren selkein kompastuskivi on heikko visuaalinen anti. Ruudulla tepastelevat hahmot ovat parhaimmillaan menetteleviä ja pahimmillaan amatöörimäisen rumia. Onkin pakko olettaa, ettei pienellä tiimillä ole ollut varaa omaan taiteilijaan, vaan hommat ovat hoitaneet aloittelijat. Onneksi tämä on loppujen lopuksi sivuasia, sillä peliä on hauska pelata. 16 euron hinta on mielestäni kohtuullinen jo Early Accessissä. Kun kaikki moodit ja kortit ovat mukana, voi Slay the Spireä jo helposti suositella hyvien korttistrategioiden ystäville. Peli sopisi loistavasti myös tabletille. Mega Crit on luvannut selvittää käännösmahdollisuudet mobiliilille ja muun muassa Switchille tulevaisuudessa, mutta vasta Steam-version valmistumisen jälkeen.