Skate 2 - kun skeittipunkki soi ja opinnot viivästyivät

Kesä joskus 1990-luvun alkupuolella. Auringonpaiste kuin Kaliforniassa konsanaan, tai ainakin se kylmän talven jälkeen jälleen tuntui siltä. Koko kevään sitä kinusin ja lopulta sen sain - ensimmäinen rullalautani. Mitään en osannut, vaikka parhaani yritin, mutta siitä huolimatta pyörillä kulkevasta lankunkappaleesta tuli kaveri vuosiksi eteenpäin. Kavereilla katsotut skeittausvideot, kauppojen rullalautalehdet ja tietenkin aikakauden alternative-musiikki jättivät lähtemättömän jälkensä nuoren miehenalun maailmaan.

Vuosien kuluessa vähätkin taidot karisivat pois, vaikka joka kesä laudan päällä viihdyinkin. Niinpä siirryin pikkuhiljaa oikeasta lautailusta digitaalisen skeittauksen maailmaan. Viimeistään Tony Hawk's Pro Skater 2 teki itselleni sen lopullisen siirron laudan päältä peliohjaimen varteen. Yliampuvasta luonteestaan huolimatta kyseinen peli tiesi mistä skeittauskulttuurissa lautailun ohella on kysymys: musiikista, vaatteista, vauhdista ja asenteesta.

Kuten seitsemän vuotta sitten Tony Hawk -pelejä käsittelevässä historiikissa kirjoittelin, historia ei ollut haukan. EA:n Skate lähestyi nimittäin vuonna 2007 rullalautailua huomattavasti realistisemmasta näkökulmasta kulttuurisen näkökulman onnistuneesti säilyttäen. Varsinkin ensimmäinen Skate onnistui vangitsemaan alkumetreillään sen ihanan haparoivan, ensimmäistä kertaa laudan päälle astumisen tunnelman, totta kai kesäauringon paistaessa. Ensimmäinen Skate oli erittäin hyvä peli ja pelaamisen arvoinen edelleen, mutta todellinen kultakimpale oli vasta horisontissa.

Päivälleen kymmenen vuotta sitten, 23. tammikuuta 2009 myös Eurooppa sai pelikauppojen hyllyille Skate-sarjan kakkososan. Kuten ensimmäisenkin Skaten tapauksessa, jo pelkkä aiemmin julkaistu demo pelistä oli hitti ja vaikka kakkososan myynnit eivät varmasti lopulta EA:ta täysin tyydyttäneetkään, pelit katosivat hyllyiltä mukavaan tahtiin. Etenkin pakkasenpuremassa pohjolassa letkeä ja aurinkoinen skeittailu sopi tuudittamaan talven yli paremmin kuin hyvin.

Vaikka ykkösen mukanaan tuoma uutuuden viehätys ei kakkosessa enää samalla tavalla puraissutkaan, kokonaisuuden jatko-osa naulasi erityisesti koko skeittaavaa skeneä ajatellen paremmin. Tuttuja flickit-kontrolleja, joissa temput tehtiin molempien analogitikkujen yhteistyöllä, oli paranneltu ja erilaisia vaihtoehtoja pelata oli nyt lisää. Tutun uramuotoisen yksinpelin ohella San Vanelonan katuja pystyi nyt myös kruisailemaan kaikessa rauhassa maisemista nauttien.

Skate kakkosen todellinen sydän oli kuitenkin verkossa. Jokainen skeittausvideoita junnuna katsonut pystyi kakkosen myötä tekemään täysin omia rullalautaleffojaan ja lähettämään ne muiden pelaajien katsottavaksi. Valmiiden spottien ohella peli tarjosi runsaasti rakennuspalikoita, joilla ympäristöjä pystyi myös jonkin verran muokkaamaan oman mestariteoksen tarpeiksi. Ja vaikka jopa Skate-pelien varsinainen pelinäkökulma oli kuin suoraan menneisyyden VHS-videoista, erilaisia kuvakulmia ja filttereitä oli mahdollista lisätä omiin tuotoksiin tunnelmaa tuomaan. Vihdoinkin pystyin tuottamaan omia rullalautaleffojani osaamatta itse skeitata!

Itselleni se eniten aikaa vievin ydin oli kuitenkin moninpelissä. Kaverin kanssa verkossa moninpelihaasteita suorittaen aika lensi kuin siivillä. Kevät ja kesä 2009 meinasivatkin viivyttää opintojani pahan kerran, koska kirjastossa istumisen sijaan oli kivempi kruisailla nettipelin parissa digitaalisia kickflippejä potkien. Skate 2 ymmärsi rullalautailua ja kaikkea sen ympärillä paremmin kuin Tony Hawk -pelisarja koskaan. Peli tarjosi jopa Jackass-yleisölle hupia Hall of Meat -haasteiden parissa.

Pelin nettiserverit ovat olleet alhaalla jo pitkään, joten syytä palata pelin pariin ei enää oikeastaan ole. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Skate 3 oli vielä ihan hyvä peli, mutta kakkoseen verrattuna sieluton ja buginen. Aurinkoisen kruisailun sijaan kolmonen oli enemmän tehtäväkeskeinen peli, joka unohti monta kakkosessa oikein tehtyä asiaa. Ironisesti tosin juuri kolmonen on se peli, joka edelleen elää ja hengittää, kiitos internet-persoona PewDiePien. Hahmoeditorilla ja pelin bugeilla leikkineet Let's Play -videot saivat aikaan niin suuren suosion, että EA otti pelistä peräti kokonaan uuden painoksen vuosia alkuperäisen julkaisun jälkeen.

Itselleni Skate 2 oli kuitenkin se rullalautapeli, joka palautti elävimmin mieleen muistot omista, kömpelöistä skeittausajoista videoineen, musiikkeineen ja muineen. Hyvin harva peli on niin kokonaisvaltaisesti onnistunut ymmärtämään skeittauskulttuuria kuin Skate 2, minkä vuoksi onkin sääli, ettei kolmas osa siinä enää onnistunut.

Sitäkin isompi sääli on Skate-pelien jättämä valtaisa aukko koko videopelikenttään. Skate-sarjalle on toivottu ja kinuttu jatkoa jo vuosia, mutta EA ei tunnu heltyvän millään. Tämän vuoden aikana ilmestyvä, Kickstarter-rahoitettu Session näyttää ainakin ennakkomateriaalinsa perusteella olevan juuri sitä, mitä tällä hetkellä on toivottukin, mutta lopputuloksen näyttää vain aika. Kun rullalautailu on vieläpä olympialajina vuoden 2020 kesäolympialaisissa, uusien skeittauspelien on todellakin aika nähdä päivänvalo. Toivottavasti lopputulos on hyvä, eikä vain puolivillaista olympiarahastusta.

Joka tapauksessa, hyvää kymmenvuotispäivää Skate 2. Muistot kymmenistä tunneista parissasi ovat jo San Vanelonan auringonlaskun kultaamat, mutta juuri siksi niin rakkaat.