
The Sisters Brothers perustuu Patrick DeWittin kirjaan, joka sijoittuu vuoden 1850 Yhdysvaltain länsirannikolle. Kultaryntäys on päivän sana, ja ihmiset ovat valmiita melkein mihin vain rikkauksien perässä. Elokuva on kansoitettu poikkeuksellisen runsaalla kaartilla hyviä näyttelijöitä, ja se näkyy lopputuloksessa. Oma yhteyteni päähenkilöiden kanssa jäi kuitenkin etäiseksi, minkä vuoksi leffa ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olisin toivonut.
Jo kypsään ikään ehtineet Sistersin veljekset (John C. Reilly ja Joaquin Phoenix) toimivat palkkionmetsästäjinä, ja alaan tuntuu kuuluvan se, että välillä palkkionmetsästäjien perään lähetetään palkkionmetsästäjiä. Uusi keikka viekin sitten jahtaamaan erikoista miekkosta pitkin Yhdysvaltain länsirannikkoa. Tätä kemistiksi esittäytyvää Hermann Kermit Warmia (Riz Ahmed) jäljittää myös John Morris (Jake Gyllenhaal), joka saa selville jotain kiintoisaa. Kemisti on keksinyt aineen, jolla saa joessa olevat kultahiput hohtamaan. Saattaa siis olla parempi kääntää selkä alkuperäiselle keikalle, ja ryhtyä huuhtomaan kultaa uudella menetelmällä. Tietenkään asiat eivät suju näin helposti, joten sitten paukkuu niin totta vie, eikä muiltakaan harmeilta vältytä.
Tarinan keskiössä pitäisi olla veljeksien keskinäinen kemia, joka ei valitettavasti oikein missään vaiheessa pääse kunnolla säkenöimään. Tämä onkin elokuvan suurin ongelma, koska sen keskeisin komponentti ei toimi kunnolla. Muuten leffa on kaikin puolin viimeisen päälle tehty. Näyttelijöiden lisäksi on selvästi panostettu niin puvustukseen kuin lavasteisiinkin. Laatu suorastaan tihkuu ruudulle. Huonoksi puoleksi on mainittava sekin, että laiskan leikkauksen vuoksi toiminnallisista paukutteluista puuttuu asiaankuuluva energia. Näin ollen rainasta puuttuvat selvät nousut ja laskut lukuun ottamatta energistä loppupuolen kullankaivuukohtausta. Näin katsomiskokemus jää pääosin tylsän puoleiseksi.
Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, mikä on sääli. Olisi ollut mukava kuunnella tunnettujen näyttelijöiden kommentteja, ja tietää lisää elokuvan pohjana olleesta romaanista. Nyt ylimääräistä tietoa etsiessään on lähdettävä Internetin ihmeelliseen maailmaan.
Kaikesta huolimatta vahvinta antia elokuvassa on se itse tarina, joten ehkäpä teos toimii paremmin kirjana kuin mitä se nyt elokuvana on. Mutta kuten jo mainitsin, missään tapauksessa leffa ei ole huono. Se vain ei onnistunut tekemään niin suurta vaikutusta kuin ehkä olisi pitänyt.